Tarinat
"Upea paikka yrittää"
Kristian Saarikorpi - muotoilija, kultaseppä
Fiskarsin käsityöläisten, muotoilijoiden ja taiteilijoiden osuuskunta
Fiskarsin Ruukin Kauppiaat ry / Putte From, puh. 040 757 2312
Puurakentamisen perinne elää Fiskarsissa
Puuseppä, arkkitehtiopiskelija Mikko Merz on asunut Fiskarsissa vuodesta 1996. Poikkeuksellisen hyvin säilynyt vanha miljöö ja elävä yhteisö viehättävät Merziä. "Sekä rakennettu että luonnonympäristö ovat täällä ainutlaatuisia ja hyvin säilyneitä", Mikko toteaa.
Ruukkikylän talot ovat syntyneet neljän vuosisadan aikana. Pääosa nykyisistä rakennuksista on 1800-luvulta, jolloin elettiin ruukinpatruuna Johan von Julinin komennossa ja suojeluksessa. Ruukin mestarit asuivat keltaisissa ja työläiset punaisissa puutaloissa, joista vanhimmat ovat pääkadulta nousevan Peltorivin varrella.
"Fiskars on elävä kylä. Puu- ja rakennusalan osaajia on paljon. Apua kaikkeen löytyy helposti, halusi sitten muurata uunin tai korjata vanhaa taloa", Merz kehuu. Merzin lisäksi Fiskarsissa työskentelee useita muitakin puualan mestareita kuten useasti palkittu Kari Virtanen. Lähialueilta tulevaa puumateriaalia rakentajien tarpeisiin toimittaa Fiskarsin Laatupuu. Puutavaraliikkeen valikoimissa on 16 kotimaista puulajia. Lisäksi Laatupuu myy lattialankkuja ja rakennushirsiä.
Elävä yhteisö myös kasvaa ja kehittyy. Uudisrakennuksia nousee alueelle tasaiseen tahtiin. Uutta puurakentamisen mallia on haettu Suomen kulttuurirahaston ja Fiskars Kiinteistöjen K3-hankkeessa, jossa kahdeksalta arkkitehtitoimistota tilattiin suunnitelmat teollisesti valmistettavaksi tulevaisuuden pientaloksi. Ensisijaisena tavoitteena oli vähentää asumisen ilmastopäästöjä. Innoittajana olivat viime vuosisadan tyyppitalot, erityisesti 1940-luvulla syntynyt ns. rintamamiestalo. K3-taloille on varattu tontteja Mustionjoen rannalta Billnäsin vanhalta saha-alueelta ja talomalleja suositellaan hyödynnettäväksi myös Fiskarsin puolella.
K3-talomallit
Ekotehokas elinkaariasuminen / Eko Elias
Laatupuu
Biolämpövoimala tekee energiaa paikallisesta puuhakkeesta
Fiskars-yhtiön aloitteesta rakennetun biolämpövoimalan raaka-aineena on paikallinen puuhake, joka on suurimmaksi osaksi peräisin yhtiön omista metsistä. Syksystä 2011 lähtien Fiskarin keskustan rakennukset ovat lämmenneet lähipuulla.
"Halusimme säästää rahaa, päästä eroon öljyriippuvuudesta, vahvistaa paikallistaloutta ja siirtyä uusiutuvaan energiamuotoon", kertoo kiinteistöjohtaja Tomas Landers.
Hankkeessa on Fiskars-yhtiön lisäksi mukana Raaseporin kaupunki ja Kiskon Lämpö Oy. Toinen runkolinjoista vie lämpöä Alaruukille kyläkeskustan eteläpäähän ja toinen alakoululle, joka sijaitsee ruukin itäosassa. Voimalan verkkoon on kytketty koulun lisäksi muun muassa Fiskarsin Museo, ravintola-hotelli Wärdshuset ja juhlatila Lukaali. Lisäksi verkossa on muutama yksityistalo. Verkostoa on rakennettu yhteensä 2,7 kilometriä. Kahden megawatin laitos tuottaa noin 3000 megawattituntia lämpöä vuodessa ja korvaa samassa ajassa noin 300 000 litraa kevyttä polttoöljyä.
"Teoriassa laitoksen tuotannon voisi kolminkertaistaa nykyisestä, jos se olisi käytössä ympäri vuoden", sanoo lämpöyrittäjä Tero Mikkola Kiskon Lämpö Oy:sta. "Kesällä lämpöenergian tarve on kuitenkin niin pieni, ettei voimalaa kannata pyörittää täydellä teholla."
Biolämpövoimala näyttää esimerkkiä, mutta ei ole ainoa fiskarilaisten ympäristöystävällinen energiamuoto. Monet ruukin asunnoista lämpiävät maalämmöllä, tietää Landers.
Kyytirinki vähentää yksityisautoilua
Kun osteopaatti Santeri Kaatra muutti perheineen Fiskarsiin vuosi sitten, hän kauhistui julkisen liikenteen hintoja. Kaatra joutuu työnsä vuoksi kulkemaan pari kertaa viikossa Helsingissä ja kerran viikossa Turussa.
"Tuloista 20 prosenttia menee helposti liikkumiseen. Helsingissä asuessani olin tottunut käyttämään julkista liikennettä, mutta täällä se on kallista, koska välimatkat ovat pidempiä. Toisaalta tuntuu hölmöltä ajaa yksin autolla", Kaatra pohtii.
Aluksi Kaatra järjesti kimppakyytejä soittelemalla. Sitten hän kuuli ruukkilaisen kaveriporukan Facebookiin perustamasta kyytiringistä, joka välittää tietoa kyydeistä ja kyytiä kaipaavista reissaajista.
Liityttyään kyytirinkiin Kaatra on ajanut harvoin työmatkojaan yksin. Se tarkoittaa viikossa yli 600 kilometriä. "Kyyditessä tutustuu uusiin ihmisiin. On mukavampi ajaa, kun on seuraa matkalla. Kyytien jakaminen tuo myös merkittävää säästöä."
Yksityisyrittäjänä Kaatra voi itse laatia aikataulunsa ja jopa muuttaa menojaan sen mukaan, miten hän saa autoonsa matkakaverin. Kyytiläisen odottelu Helsingissä voi olla hänen mielestään positiivistakin. "Se lisää omaa rentoutta. On vain hauskaa, kun aikatauluun tulee välejä, jolloin voi vain hengailla."
Kaatra kokee kyytien jakamisen sosiaaliseksi ja elämäntavalliseksi valinnaksi. Jos on motivoitunut jakamaan kyytejä, Facebookin palvelua jaksaa myös käyttää. Fiskarsin kyytiringit -ryhmässä on nyt 112 jäsentä, joista tosin vain osa käyttää palvelua aktiivisesti. Yleisön pyynnöstä ryhmään listättiin syyskuussa vakivuoroja eli säännöllisesti samaa reittiä ajavien kyytejä.
Kyytiläiset maksavat matkoistaan omantunnon mukaan. Kaatralla ja kyyditettävillä on tapana jakaa kuluneen bensan hinta tasan kaikkien kyydissä olleiden kesken.
Hae Facebookissa nimellä "Kimppakyydit Fiskars".
Fiskarin koulu ja urheilukenttä on täynnä toimintaa
"Fiskarsissa asuu luovia ihmisiä, jotka ovat aktiivisia monella saralla", kertoo Fiskars Kyläseuran puheenjohtaja Mika Ilomäki. "Täällä asuu paljon muualta muuttaneita 30-40 -vuotiaita, jotka ovat monessa mukana. Kansallisuuksiakin ruukin alueella on 10–15."
Asukkaiden aktiivisuus näkyy monipuolisena yhdistystoimintana. Kun kylässä tapahtuu, harrastusten perässä ei tarvitse iltaisin autoilla isompiin kaupunkeihin. Harrastustoiminnan keskus on Fiskarin alakoulu. Sen tilat ovat täynnä toimintaa joka ilta.
"Koulu on niin sanotusti loppuunmyyty. Moni yhdistys on löytänyt sieltä kotinsa," kehuu Ilomäki. "Toivottavasti monipuolinen iltatoiminta turvaa osaltaan myös koulun tulevaisuutta."
Mannerheimin Lastensuojeluliiton Fiskarin osasto on luultavasti ruukin aktiivisin yhdistys. MLL pitää lapsiperheille suunnattua Perhekahvilaa sekä järjestää erilaisia kerhoja, retkiä ja tapahtumia. MLL:n Fiskarin osaston alaisuudessa toimii myös tanssikoulu Kärki & Kanta, joka antaa tanssitunteja koululla neljänä iltana viikossa.
Tanssiopettaja Kirsi Austin on ollut mukana alusta asti. "Kun muutin perheeni kanssa Tammisaareen 2002, tutustuin ryhmään innokkaita fiskarsilaisia baletin harrastajia. Opetin aluksi itsenäisesti aikuisten ja lasten tanssiryhmiä. Parin vuoden päästä perustimme MLL:n ehdotuksesta taiteen perusopetusta antavan tanssikoulun. Fiskarsin MLL on koulutoiminnan pääasiallinen rahoittaja, mikä on taannut kohtuuhintaisen tanssiharrastuksen kyläläisille", Austin kertoo koulun vaiheista.
Kanta & Kärjessä voi opiskella baletin lisäksi flamencoa, sirkusta ja nykytanssia. Koulussa on 80 oppilasta, joista aktiivisimmat käyvät jopa neljällä eri tunnilla.
Myös Kyläseuran ansiosta ruukki on entistä tapahtumarikkaampi. Kyläseura ylläpitää Kieloniemen yleistä saunaa, elokuvakerhoa, antaa joogatunteja, järjestää tapahtumia ja juhlia sekä ylläpitää kesäisin antiikin, vanhan tavaran ja käsityön toria ruukin keskustassa. Ruukissa myös urheillaan paljon. Kiitos urheiluseura FU-47:n Fiskarsissa suunnistetaan, juostaan ja hiidetään. Kylän tenniskentät ja tennishalli ovat Suomen vanhimman tenniskerhon FTK:n kotikenttiä ja kylän jääkiekkokaukaloa ylläpidetään talkoovoimin.
Pihaviljely pitää omavaraisena
"Puutarhanhoito on terapeuttista toimintaa. Kun maat ovat puhtaita ja tietää, mitä kasvimaahan on laittanut, voi olla varma ruoankin puhtaudesta", perustelee Juha Järvinen viljelyinnostustaan. "Tosin kovan työn tämä vaatii. Kaikkien kannattaisi kokeilla viljelyä. Siinä huomaa, ettei ruoka tule pöytään helpolla."
Järvisen perheessä ahkerin viherpeukalo on tosin vaimo Hanna Rinne. Järvinen sanoo huolehtivansa lähinnä kastelusta. Viime kesänä hän pääsikin vähällä. Runsaiden sateiden takia pihakaivosta ei juuri tarvinnut nostaa vettä.
Järvisen ja Rinteen 2500 neliön tontilla kasvaa kurpitsoita, chilejä, paprikaa, hernettä, papuja, piparjuurta, maa-artisokkaa, juuriselleriä, varsiselleriä, valkosipulia, purjoa sekä koko joukko yrttejä eri yrttejä persiljasta, kirveliin ja lipstikkaan. Eksoottisin kasvi on tyrni, joka nyt viiden vuoden viljelyn jälkeen alkaa tuottaa marjoja. Tontilla kasvaa myös omenapuita, herukkaa, karviaisia ja boysenmarjaa. Osa kasveista rehotti puutarhassa jo kymmenen vuotta sitten, kun pariskunta muutti Fiskarsiin. Osa kasveista on saatu naapureilta.
Sadonkorjuuaikaan Järvinen ja Rinne ovat kasvisten suhteen omavaraisia. Silloin kaupassakäynnit harvenevat. Kuivatut yrtit riittävät kesään asti ja niitä riittää vietäväksi jopa keittiömestari Järvisen omaan työpaikkaan, Fiskarsin keskustassa toimivaan Kuparipajaan.
"Ruokabuumi näkyy Fiskarsissakin. Luomuruokakauppa on saanut hyvän vastaanoton. Kuparipajan ruokalistalla luomua ja lähiruokaa on ollut aina niin paljon kuin mahdollista", kertoo Järvinen. "Ravintolassa on jatkuvassa käytössä toistakymmentä luomutuotetta, joista osa on lähituotteita. Käytämme paikallisten kerääjien poimimia sieniä, läheltä pyydettyä kalaa ja paikallisia vihanneksia. Leivän leivomme itse joka aamu luomujauhoista."
Kulttuurimaisemaa ja monipuolista luontoa
Kun Fiskarsin ruukkikylää lähestyy etelästä päin, kohtaa ensimmäiseksi pitkänomaisen Borgbyträsketin, joka on laulujoutsenen pesimäjärvi ja muutonaikainen levähdyspaikka vesilinnuille. Kallioon louhitun Fiskarsin tunnelin jälkeen aukeaa ensin Fiskarsinjoen suiston kostea rantaniitty laiduntavine lehmineen ja pian sen jälkeen historiallinen kyläyhteisö.
Puistomaisessa ruukkikylässä kasvaa runsaasti vuosisatoja vanhaa istutusperäistä jalopuuta, erityisesti suuria tammia sekä luontaisia pähkinäpensaita. Fiskars onkin kuin ihmeellisen hyvin säilynyt keidas keskieurooppalaistyyppistä maisemaa keskellä muutoinkin vehmasta eteläsuomalaista luontoa. ”Jokaisella vuodenajalla on Fiskarsissa omat juttunsa”, kuvailee Fiskarsin hyvin tunteva Esko Vuorinen. Hän on ammatiltaan luontokartoittaja ja tutustunut alueeseen asuessaan siellä kymmenen vuoden ajan. ”Keväällä voi ihailla kevätkukintaa lehdoissa, kesällä uida järvissä, syksyllä sienestää ja talvella pilkkiä tai vaikka bongata saukkoja, koskikaroja tai epifyyttijäkäliä.”
Kasvisto ja eläimistö on runsas, ja oikein onnekas retkeilijä voi onnistua havaitsemaan metsokukon tai koppelon, nähdä metsälammella pesivän kaakkuriemon poikasineen tai löytää salamyhkäistä elämää viettävän liito-oravan.
Fiskarsin luontoon voi tutustua helpoiten seuraamalla opastettuja luontopolkuja. Lähellä ruukin keskustaa kiertää 1,8 kilometrin mittainen Puulajipolku, jonka varrella voi nähdä niin tataarivaahteran ja vuorijalavia kuin alueen vanhimman tammen, jolla on ikää suunnilleen saman verran kuin ruukillakin, noin 360 vuotta. Torbyn metsäpolku on vähän vaativampi, erämaisissa metsissä kulkeva noin kuuden kilometrin patikointireitti.
"Nånting helt speciellt"
Ruukin Pottu & Sipuli tuo luomu- ja lähiruoan kyläläisille
Kesäkuussa 2011 Fiskarsin pääkadun keltaisten kasarmien lomassa avasi ovensa luomuruokakauppa Ruukin Pottu & Sipuli. Tunnelmallinen vanhan ajan kauppa tuo luomu- ja lähiruoan kyläläisten kävely- tai polkupyörämatkan päähän.
Fiskarsin lähialueilla on paljon luomutuottajia, joiden tuotteet ovat nyt päivittäin saatavissa. Myös kauppamatkojen päästöt pienenevät, kun niitä ei tarvitse tehdä autolla ja ruokakassin sisältö on tuotettu lähiseudulla.
Ruukin Pottu & Sipulin valikoimissa on lähes kaikkea, mitä kotitalous tarvitsee: vihanneksia, juureksia, ryynejä, spelttejä, hilloja, mehuja, makkaroita, juustoja ja leipää. Seuraavaksi valikoimaa on tarkoitus laajentaa riistaan ja luomulihaan, kertoo kauppaa pyörittävä Kati Sointukangas.
Sointukangas muutti perheineen Tampereelta Fiskarsiin puolitoista vuotta sitten. "Opiskeluaikana Tampereella olin mukana luomuruokapiirin toiminnassa. Ruokapiireissä tuppaa into hiipumaan nopeasti, koska ne perustuvat paljolle vapaaehtoistyölle. Niinpä olin jo haaveillut seuraavan askeleen ottamisesta, omasta ruokaosuuskunnasta", Sointukangas kertoo.
Ruukin pottu & Sipulin takana ei siis ole tavanomainen yritys, vaan Osuuskunta Oisi. "Osuuskunta on rakenteeltaan osakeyhtiötä kevyempi emmekä tavoittele voittoa, vaan keskitymme paikallistalouden kestävään kehittämiseen. Vastuuta on kantamassa monia ihmisiä. Projekti toteutui ideoinnin jälkeen ihanalla yhdessätekemisen voimalla", Sointukangas luettelee osuuskuntamuodon hyötyjä.
Jäseninä osuuskunnassa on noin kaksikymmentä perhekuntaa. Ostoksia Ruukin Pottu & Sipulissa voi tehdä kuka tahansa, mutta osuuskunnan jäsenet saavat alennusta ja voivat osallistua yhteistilauksiin. Monet kyläläiset ovat jo kaupan vakiasiakkaita.
Yhdessä kahden paikallisen ravintolan ja useiden kahviloiden kanssa Ruukin Pottu & Sipuli luo merkittävän kysynnän alueen tuottajille.
Fiskarsintie 28. Avoinna ti-su klo 11-17.
http://ruukinpottu.com/
