Fiskarsin energiaa

Lisätty 6.4.2016


Viime vuosina Fiskarsissa on otettu uusiutuvaa energiaa käyttöön merkittävin harppauksin.  Elokuussa 2011 käynnistyi uusi hakelämpölaitos ja samalla rakennettiin 3 kilometriä kaukolämpöverkkoa. Tämä yrittäjä/maanviljelijä Tero Mikkolan (Kiskon Lämpö Oy) omistama ja pyörittämä laitos tuottaa vuosittain n 3000 MWh lämpöä useaan Fiskars-yhtiön ja Raaseporin kaupungin omistamiin rakennuksiin, mutta myös joihinkin pientaloihin.  Laitoksella korvattiin useita öljykattiloita, jotka aikaisemmin kuluttivat yli 300 000 litraa öljyä vuodessa. Nyt lämpö tuotetaan lähialueen hukkapuusta.

 

Hyvin maastoon istuva hakelämpölaitos Fiskarsissa

 

Fiskarsin puistoista ja lähimetsistä kerättyä hakepuuta.    

 

Toinen merkittävä harppaus oli Valssaamonkosken voimalaitoksen uudelleen käynnistäminen viime vuoden alussa. Voimalaitos, joka sijaitsee Fiskarsinjoen kolmesta koskesta ylimmässä, rakennettiin jatkosodan kynnyksellä vuonna 1941 ja suljettiin toimivana, mutta kannattamattomana, 50 vuotta myöhemmin vuonna 1991. Sen jälkeen sekä voimalaitosrakenteet että koneisto hiljalleen rapistuivat.  Laitoksen uudelleen käynnistämistä ryhdyttiin omistajan eli Fiskars-yhtiön puolesta vakavasti valmistelemaan jo lähes 10 vuotta sitten. Tehtiin perusselvitykset ja hankittiin tarvittavat viranomaisluvat, mutta hankkeen toteutus jäi taloudellisista syistä pöydälle. Kuitenkin voimalaitosrakenteille oli jo turvallisuussyistä välttämätöntä tehdä jotain, joten hanketta ei kokonaan haudattu. Onneksi satuin syksyllä 2012 eräässä maamiestilaisuudessa tapaamaan energianeuvoja Fredrik Ek’in, joka kiinnostui asiasta niin peruuttamattomasti että hän yhdessä Timo Karjalaisen kanssa otti tehtäväkseen laitoksen uudelleen käynnistämisen. Nämä miehet osoittivatkin hankkeessaan suurta intohimoa teknisiin asioihin, erinomaista tietotaitoa ja ennen kaikkea sitkeyttä.  Vuoden 2015 alusta Valssaamokoskessa tuotetaan taas sähköä. Ensimmäisen vuoden sähköntuotanto oli yli 500 MWh, mikä on lähellä maksimituotantoa laitoksen historiassa.  Sähkön tukkuhinta on viime vuonna tosin ollut niin alhainen, että sekä rakenteiden korjauksen kustantaneelle Fiskars-yhtiölle, että koneiston kunnostaneille Fiskarsin Voima-miehille ei ole jäänyt paljon muuta käteen kuin hyvä mieli.

 

Valssamonkosken sähkövoimalaitos. Generaattorihuone on turbiinikuilun vasemmalla puolella.

Sähkövoimalaitoksen generaattorihuone. Turbiinista tuleva akseli oikealla.

 

Kolmas energiaharppaus Fiskarsin ruukissa saattaa tulla aurinkoenergian muodossa. Näin ainakin uskovat ne energiaaktiivit Fiskarsissa, jotka tavoittelevat energiaomavaraista ruukkia.  Pääsiäistä edeltävällä viikolla tämä kolmikko oli järjestänyt energiaillan, johon esitelmöijiksi oli kutsuttu useita aurinkosähkön huippuasiantuntijoita, mm. Janne Käpylehto. Osanottajia oli Kuparipaja täynnä, eli kuutisenkymmentä henkilöä kuulemassa, että aurinkosähkö on jo nyt kannattava investointi silloin, kun se kattaa oman sähkönkulutuksen. Myynti verkkoon on lähinnä ”välttämätön paha” mitä ei kannata tavoitella alhaisten tukkuhintojen ja korkeiden siirtokustannusten takia.

 

Saarimökin 12 V sähköjärjestelmään kuuluu paneelien lisäksi akku ja invertteri. 

 

Tammisaaren Energia Oy:stä kerrottiin, että sieltä toimitetaan ja asennetaan sähköpaneelijärjestelmiä avaimet käteen periaatteella. Solnet Green Energi Oy:n edustaja taas kertoi, että heidän kanssaan voi myös tehdä leasingsopimuksia valmiiksi asennetuista laitteista. Eli aurinkosähkön tuotanto on jo tämän päivän asia ja mahdollista toteuttaa, vaikka ei itse halua paneutua sähkötekniikkaan. Kesämökin 12 volttista aurinkosähköjärjestelmää voi kasata ihan laillisesti itsekin, kun taas asuintalon verkkovirtaan liitetyn järjestelmän rakentamisessa tarvitaan sähköasiantuntijaa. Itselläni on pienessä saarimökissäni aurinkopaneeli, jonka tuotto käytetään jääkapin tarpeeseen ja valaistukseen. Sähköjärjestelmässä myös invertteri, jonka avulla puhelimen ja muut elektroniset laitteet saa ladattua. Kannattavuus on tässä tapauksessa filosofinen kysymys eli vastaako lisämukavuus siitä maksettua hintaa.  Verkkosähkösysteemeille luvattu runsaan kymmenen vuoden takaisinmaksuaika sai monet tilaisuuden kuulijat ideoimaan keskitettyä aurinkovoimalaa Fiskarsin ruukkiin. Sähkön siirtoa koskevat rajoitukset ja kustannukset estävät kuitenkin tänä päivänä käytännössä tällaiset pyrkimykset. Eli aurinkosähköjärjestelmien mahdollisuudet rajoittuvat kiinteistökohtaiseen käyttöön. Järjestelmä kannattaa mitoittaa sopivasti oman kulutuksen mukaan. Toinen rajoittava tekijä aurinkopaneelien käyttöön, mikä pätee erityisesti Fiskarsin ruukissa, on alueen ainutlaatuinen kulttuuriympäristö ja historiallisesti arvokkaat rakennukset. Tuskin kukaan esittäisikään vakavissaan, että esimerkiksi Kivitalon katolle asennettaisiin aurinkopaneeleita, mutta myös monien uudempien rakennusten katoille saattaa maisemasyistä olla vaikea saada lupaa asentaa aurinkopaneleita.  Ainakin paikalla ollut kaupungin maisema-arkkitehti suhtautui hyvinkin kielteisesti katoille asennettaviin aurinkopaneeleihin ja suositteli niiden asentamista maankamaralle. Paikalla olleet asiantuntijat olivat aiemmin todenneet katolle asentamisen kannattavimmaksi vaihtoehdoksi. Maan pinnalle asentaminen on yleensä kalliimpaa ja aiheuttaa enemmän ongelmia mm. varjostuksen takia. Vaikka yleisesti ottaen Suomessa noudatetaan käytäntöä, jonka mukaan lappeen suuntainen aurinkopaneelien asennus ei vaadi rakennuslupaa, niin ainakin Fiskarsin ruukin osalta aurinkopaneelit joutuvat rakennusvalvontabyrokratian rattaisiin. Kun Fiskarsin ruukin sadoista katoista rajataan ensiksi pois ne, joihin aurinkopaneelit eivät rakennushistoriallisista tai maisemallista syistä sovi ja sen jälkeen lopuista rajataan pois ne kiinteistöt, joissa ei ole katoille asennettujen paneelien tuottamalle sähkölle sopivaa kulutusta samassa kiinteistössä, niin jäljelle ei jää kovin monta kohdetta, jotka olisivat sopivia aurinkosähkön tuottamiseen.  Toivottavasti kuitenkin sopivat kohteet hyödynnettäisiin, jotta aurinkosähkökin voimistaisi loikkaa kohti energiaomavaraista ruukkia.

 

Kåre Pihlström

Kirjoittaja on metsänhoitaja ja toimii Fiskars-yhtiön kiinteistöjen ympäristöpäällikkönä. Hän liikkuu paljon luonnossa sekä virkansa että harrastustensa puolesta, erityisesti Fiskarsia ympäröivässä maastossa.

 


← Takaisin