Fiskarsin suuresta metsäpalosta 41 vuotta.

Lisätty 3.10.2016


Suomen suurin metsäpalo kesällä 1975 oli Horsmajärven ympäristössä Fiskarsin ja naapuritilan mailla. Enimmillään paloa oli sammuttamassa lähes tuhat henkilöä. Palo oli saanut alkunsa mitä ilmeisemmin suurjännitejohdon rakennustöistä. Aluksi paloi parin hehtaarin alue naapuritilan puolella. Sen jälkivartioinnissa oltiin kuitenkin huolimattomia ja palo pääsi kolme päivää sen sammutuksen jälkeen syttymään uudelleen ja leviämään yli 100 hehtaarin suurpaloksi. 

Lehtileikkeitä vuodelta 1975: Västra Nyland-lehden kirjoitusta 13.7.1975

Lähes kaikki Länsi-Uudenmaan palokunnat olivat sammuttamassa. Uudenmaan prikaatissa peruutettiin kaikki lomat ja kolmisensataa varusmiestä komennettiin paikalle. Lisäksi paikalle komennettiin palolain nojalla täysi-ikäisiä miehiä, joita haettiin esim paikkakunnan baareista. Itse olin vasta 17-vuotias, mutta lähdin uteliaisuudesta mukaan, kamera mukana. Aluehan oli minulle ennestäään tuttua samoilumetsää. Letkunvetäjiä oli paikalla riittävästi ja totesin että tämä ”sota” ei yhtä miestä kaipaa. Lähdin siis tutkimaan ja kuvaamaan paloaluetta.

Kun minulla ei silloin ollut käsitystä miten laajasta palosta oli kyse jouduin aika painajaismaiseen tilanteeseen kun kuljin palaneen alueen läpi ja tulin järvenrantaan. Savu oli alkanut tihentyä joka puolelta ja suuntavaistokin alkoi sumentua. Järvenrannassa mietin mihin lähteä – takaisin, veteen , oikealle tai vasemmalle, sillä joka suunnassa tuntui olevan yhtä paljon savua. Lähdin oikealle rantaa myöten ja tulin hetken päästä silmät vetisinä ja kurkku kirvellen Iso-Kiskojärven Kivisillanlahden pohjukkaan paloalueen ulkopuolelle.

Palo etenee vauhdilla latvapalona. Palo pyrittiin rajoittamaan avaamalla palokuja, mutta latvapalo siirtyi tuulessa kuitenkin kujan toiselle puolelle

 

Kun palo oli saatu sammutetta, jälkivartiointi hoidettiin huolella kymmenien miehen vahvuudella kolmessa vuorossa useiden vuorokausien ajan. Kunnon sadetta jouduttiin odottamaan pitkään. Kulo oli niin voimakas että se monin paikoin poltti metsän niinsanotusti karrelle.  Missä maapeite oli ennestään ohut ja metsä  karuhkoa, se köyhtyi entisestään moniksi vuosikymmeniksi  eteenpäin.

Paloalueen karua maisemaa noin viisi vuotta palon jälkeen

Olen käynyt paloalueella useaan otteeseen palon jälkeen ja pahimmin palaneilla alueilla metsä on vieläkin – yli 40 vuotta palon jälkeen – pikemminkin taimikkoa kuin metsää. Näillä alueilla huomaa helposti että metsässä on jotain outoa, vaikka sen historiaa ei tietäisikään. Toisaalla missä maapeite on ollut paksumpaa eikä palo yhtä turmiollista, kasvaa tänä päivänä jo tukkipuukokoisia puita. Mustikka- ja puolukkavarvusto on lähes samanlaista kuin muissakin samanikäisissä metsissä.  Sieniä, erityisesti kanttarelleja on runsaasti, mikä on tietysti terve merkki puiden tarvitsemien sienirihmastojen paluusta. Palohistoria näkyy selvimmin hiiltyneiden kantojen muodossa sekä paljaiden kallioiden runsautena. Muissa  vastaavissa metsissä  kalliot ovat sammaleiden ja jäkälien peittämiä. 

Kitukasvuista ”metsää” 40 vuotta palon jälkeen

Tänä kesänä kanttarellipominnnan yhteydessä kuvattua entistä paloaluetta. Paljaat kalliot ja hiiltyneet kannot paljastavat metsän historian.  

Vuoden 1975 tapaista  isoa metsäpaloa ei ole vuosikymmeniin tätä ennen eikä tämän jälkeen tapahtunut Länsi-Uudellamaalla. Kuitenkin tämä palo oli melko pieni kun sitä vertaa Venäjän tai Pohjois-Amerikan suurpaloihin. Kaksi vuotta sitten Ruotsissa Västmanlandissa paloi yhdessä suurpalossa noin 14 000 hehtaaria metsää eli melkein saman verran kuin mitä Fiskars-yhtiön metsänomistus kokonaisuudessaan on. Metsän lisäksi paloi asuintaloja, ajoneuvoja eikä ihmisuhreiltakaan vältytty. Minulle oli yllätys että tämä oli mahdollista länsinaapurissamme – ja vain runsas 100 km pääkaupungista! Voisiko se tapahtua myös täällä? Eräs asia joka tähän asti on erottanut meitä Ruotsista on meidän metsäpalojen lentotähystystoiminta. Vastaavanlaista kustannutehokasta ja pääosin harrastelentäjiin perustuvaa kattavaa tähystystoimintaa ei ole Ruotsissa.  Valitettavasti tämä ollaan myös Suomessa kuihduttamassa EU-säädösten tiukan tulkinnan takia. 

Toinen tärkeä asia palojen torjunnassa on ihmisten valppaus huomata ja ilmoittaa paloista ajoissa – eikä uskoa ja luottaa siihen että joku muu tekee sen. Itse olen parikin kertaa todennut tämän kun olen haistanut metsäpalon pistävän hajun tai nähnyt epäilyttävän  savupilven ja soittanut hätäkeskukseen tiedustellaakseni onko kukaan ilmoittanut metsäpalosta  siitä suunnasta missä palo näyttää olevan . Näissä tapauksissa kukaan ei ollut ilmoittanut ja kyseessä oli tosiaan alkuvaiheessa olevat metsäpalot. 

Huolimattomasti sammutettu nuotio. Metsästyksen ajomiehenä ollut Eija Sulkava havaitsi sen kytevästä turpeesta lähtevän savun hajun perusteella. Sammutus  hoidettiin yhtiön omin voimin. Kuva Robert Lindholm, lokakuu 2015.

Useimmat metsäpalot Fiskarsin metsissä viimeisten parinkymmenen vuoden aikana ovat syttyneet salamaniskuista. Ne ovat sikäli salakavalia että vaikka salamaniskua seuraa sade, niin valtavasta lämmöstä saattaa jäädä juurakoiden ja turpeen sekaan kyteviä pesäkkeitä jotka sopivissa tuuli- ja lämpöoloshteissa leimahtavat tuleen jopa viikko salamaniskun jälkeen. Jossain määrin tämä ilmiö pätee myös huolimattomasti sammutettujen nuotioiden osalta. Metsäkoneiden teloista ja metsä-äkeistä lähtevät kipinät ovat myös silloin tällöin saanet aikaan metsäpaloja. Suurin palo minun aikanani Fiskarsin palveluksessa syntyi sotaharjoituksista joissa käytettiin savupommeja rutikuivassa maastossa. Tuhoa ei kuitenkan tullut paria hehtaaria enemmän ja valtio korvasi vahingot. Vaikka vahinko olisi ollut vältettävissä, niin ei pahemmin harmittanut - kyseessähän oli kuitenkin oman maan sotilaat.

Salamaniskusta tänä kesänä Fiskarsin mailla Kiskossa alkanut palo. Se kyti monta päivää ennen kuin muuttui maastopaloksi. Epäilyttävän savun havaitsi suunnnistuskarttojen maastokartoitusta tehnyt Markku Lehto. Kuva Robert Lindholm 

 

 

Kåre Pihlström

Kirjoittaja on metsänhoitaja ja toimii Fiskars-yhtiön kiinteistöjen ympäristöpäällikkönä. Hän liikkuu paljon luonnossa sekä virkansa että harrastustensa puolesta, erityisesti Fiskarsia ympäröivässä maastossa.


← Takaisin