Hankikantoa ja luistelujäitä

Lisätty 12.3.2019


Maaliskuun alkuun sattui usean päivän jakso jolloin oli sekä hyvää hankikantoa että hyviä luistelujäitä.  Silloin kannattaa jättää muut asiat tuonnemmaksi ja lähteä nauttimaan tällaisesta harvinaisesta herkusta. Fiskarsin ympäristössä on ihanteelliset maastot tällaisille usean järven retkille. 

Aiemmassa virkamiestoimessani en aina malttanut työpäivinäkään olla hyödyntämättä tällaisia erinomaisia olosuhteita. Tyynnyttelin hieman huonoa omaatuntoa sillä että rantametsien tarkastusta ei voinut tehdä tehokkaammin kuin luistellen järvien rantoja kiertämällä.

Nykyisin olen yksityisyrittäjä ja sen hyviä puolia on että arkipäivänäkin voi lähteä tällaiselle retkelle ellei ole pakottavaa työestettä. Pitää vain sitten jonakin iltana tai loskaisena pyhäpäivänä hoitaa lykätyt työt. 

Mukaan retkelle lähtivät tuoreet eläkeläiset Jari Oksanen ja Timo Kivi.

Luistelu- ja  hankikävelyreitti 6.3.2019

Aamulla noustessa lämpömittari näytti -18 astetta mutta sää oli aurinkoinen ja täysin tyyni. Talojen savupiipuista nousevat savupilarit olivat aivan pystysuoria. Lähtiessämme Kivijärven rannalta liikkeelle puoli kymmenen aikaan, lämpötila oli noussut muutaman asteen. Pilvettömältä taivaalta nouseva aurinko lämmitti jo mukavasti. Vaatetusta kevennettiin jo ennen kuin siirryttiin lyhyellä jalkapatikalla harjun yli seuraavalle järvelle eli Flacksjölle. Edellisenä päivänä oli pyryttänyt hieman lunta, mutta sen verran vähän ettei se mainittavasti haitannut luistelua. Paikoitellen tuuli oli kuitenkin saanut aikaan lumen pakkautumisen ja tällaisia tiiviitä kerrostumia piti välttää, tai ainakin hidastaa niihin tultaessa, jottei tullut äkkipysähdystä. Edellisyön kova pakkanen oli synnyttänyt jäähän runsaasti railoja. Enimmäkseen ne olivat ohuita railoja, mutta kuitenkin sellaisia joihin luistinterä saattoi lipsahtaa. Parasta oli pitää matkavauhti kohtuullisena, niin loukkaantumisriski olisi pienempi jos kaatuisi railon tai kinostuneen lumen vuoksi. Flacksjön luoteiskulmasta kävelimme Horsmajärven etelärannalle. Tämän järven eteläosaa ympäröi vanhoja suojeltuja metsiä. Kapea, osin sula, salmi erottaa eteläosan laajemmasta pohjoisosasta, jota reunustaa jylhät kalliot. Noin viikko aiemmin Jari Oksanen oli täältä löytänyt susien juuri kaataman peuran. Korpit ja merikotka olivat paljastaneet raadon sijainnin.

Susien kaatama ja syömä peura Horsmajärven itäpuolisella kalliolla. Kuva Jari Oksanen

Horsmajärven pohjoispäässä luistimet taas otettiin käteen ja käveltiin hyvin kantavilla hangilla Kaisajärvelle. Tämän järven ylitys luistimilla ei vienyt montaa minuuttia. Sitten taas pienen kannaksen ylitys kävellen ja olimme Mäkiniittu-järvellä. Näiden kahden järven länsirannoilla on Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen Kajsas-niminen virkistysalue. Mäkiniittu-järveltä laskevaa puroa seurailtiin kävellen Iso-Kiskojärvelle. 

 

Iso-Kisko. Kohti Mustalahtea

Kahden viimeisen lyhyen luistelupätkän jälkeen oli mukavaa lähteä isommille selille luistelemaan. Iso-Kiskolla oli vähemmän lunta kuin aiemmin ylittämillämme järvillä. Pieni myötäinen tuulenvire siivitti meitä kepeästi yli 15 km/h matkavauhtiin. Teimme kierroksen järven laajalla selällä ennen kuin luistelimme sokkeloisen järven itäosan kautta Mustalahden pohjukkaan. Sieltä seurasimme metsätietä lyhyen matkaa ja sitten suunnistimme hyvin kantavilla hangilla kohti Foudinlampea. Tämä erämainen järvi on suojeltujen vanhojen metsien ympäröimä.

Foudinlammen pohjoispäätä. Kuvassa Timo Kivi (vas) ja Jari Oksanen

Myös reitin seuraava järvi, Valkiavesi, sisältyy suojelualueeseen. Se oli reittimme pienin järvi. Valkiavedeltä taas jalkapatikalla hangilla Mannilampeen, jonka rotkomaista laskupuroa seuraten tulimme Iso-Simijärvelle. Tämäkin syvä ja erittäin kirkasvetinen järvi on suojelualuiden ympäröimä. Luistelimme järven länsilaitaa jossa allamme oli enimmillään nelisenkymmentä metriä vettä. Simijärven ja Lutsjön välisellä kannaksella pidettiin taukoa ja paistettiin makkarat. Tällä kannaksella oli vielä 1990-luvulla pato jolla oli säännöstelty Risslan voimalaitoksen vedentuloa. Voimalaitoksen tuhouduttua 1970-luvulla säännöstely menetti merkitystään mutta kesti parikymmentä vuotta ennen kuin tämä ja muut alajuoksussa olevat kolme patoa muutettiin luonnonuomiksi.

Tauko Simijärven ja Lutsjön kannnaksella. Paikalle tullut koskikarojen kuvaaja oli ainoa ihminen jonka kohtasimme retkellämme.

Simijärven erottaa Lutsjöstä vain pieni kannas. Lutsjön ja Myllyjärven välinen etäisyys on noin sata metriä. Järvien välistä kaunista puroa seuraa helppokulkuinen polku. Simijärven alajuoksulla olevissa puroissa talveltii joka vuosi koskikaroja. Näiden sympaattisten talviuimareiden touhuja on hauska seurata. 

Lutsjön ja Myllyjärven välistä puroa

Jäämuodostelmia Risslan padolla

Myllyjärvi oli reittimme viimeisin järvi jonka ylitimme. Järven rannasta siirryimme Risslan padon kautta harjulla kulkevaa luontopolkua myöten retkemme alkupisteeseen. Matkaa oli runsaan viiden tunnin retkellämme kertynyt 25,8 km. Järviä oli ylitetty 12 kpl. Jäät olivat joka järvessä niin paksuja ettei tarvinnut murehtia niiden kestävyydestä, kunhan varoi kapeita salmia ja puronsuita. Railoihin kaatui kukin retkeläinen tasapuolisesti kerran. Ihmisiä tapasimme retkellämme tasan 1 kpl.

Tästä linkistä pääset kuuden minuutin luistelu- ja patikointiretkelle Fiskarsin maastoon.

 

Kåre Pihlström

Kirjoittaja on metsänhoitaja joka 1994-2017 toimi Fiskars-yhtiön kiinteistöjen metsä- ja ympäristöpäällikkönä. Työnsä ja harrastustensa puolesta hän liikkuu paljon luonnossa, erityisesti Fiskarsia ympäröivässä maastossa.

 

 


← Takaisin