Kevätaspektia

Lisätty 4.5.2016


Juuri nyt kukkaloisto on kauneimmillaan lehtometsissä. Menossa on niin sanottu kevätaspekti, eli aika ennen kuin lehtipuiden varjostavat lehdet puhkeavat ja kenttäkerroksen valkovuokot ja monet muut monivuotiset kasvit kiireen vilkkaa hyödyntävät runsasta valoa kukkiakseen. Ajoitus on tärkeä. Jos kukinta alkaa liian aikaisin lumien sulettua, niin pakkanen vie; jos myöhästyy niin ”verhot” menevät kiinni kun puut ovat täydessä lehdessä eikä kukinnasta silloinkaan tule mitään. Koivikossa lehtien puhkeaminen voi tapahtua hyvinkin nopeasti jos tulee lämmin sääjakso. Jalopuulehdoissa tämä kevätaspekti kestää pidempään, ellei pähkinäpensaskasvusto ole niin voimakas että se varjostaa lehtien puhjettua niihin.

Valkovuokko on kevätaspektin näkyvin ja yleisin kukkiva monivuotinen kasvi, mutta ei suinkaan ainoa. Keväällä on hyvä harjoitella lajitunnistusta kun kasvit erottuvat hyvin. Paikalliset ympäristö- ja luontoyhdistykset järjestävät myös joskus kasviretkeilyjä keväisin. 

Kun tulee etelästä Fiskarsin Ruukkiin, ei tunnelin jälkeen, tähän vuoden aikaan, oikein tiedä minne katsoa. Oikealla puolella on kaunis laidunnettu rantaniitty jonka takana näkyy joki ja järvi. Vasemmalla puolella rinteessä katseenvangitsijoina ovat puolestaan lehtometsän tuhannet kevätkukat.  Hiljaa ajaminen ja ympäristön tarkkailu on paikallaan jo siitäkin syystä että usein peuratkin oleskelevat rinteessä ja saattavat yhtäkkiä päättää lähteä tien toiselle puolelle ruokailemaan.

Tunnelin ja Fiskarsin välistä alarinnettä kevätaspektin alussa            

Peurat nauttivat tunnelirinteen villiyrteistä 25.4. klo 11.13. Autoilijat ovat ilmeisesti tietämättömiä lähellä olevasta liikenne vaarasta. 

Tämä rinne on yksi Fiskarsin alueen suojelluista lehdosta. Aivan ruukin ympäristössä on kourallinen muitakin suojeltuja jalopuu- ja pähkinäpensaslehtoja. Lehtojen jättäminen aivan oman onnensa nojaan on harvoin hyvä ratkaisu, sillä hiljalleen kuusi valtaa alaa niissä ja varjostuksen lisääntyessä lehtokasvillisuus kärsii ja tavanomaiset havumetsälajit lisääntyvät. Tämän takia lehdoissa tehdäänkin usein varovaisia hoitohakkuita joissa poistetaan etenkin alikasvoskuusia. Tunnelinrinteen lehtometsän osalta on suojelusäännöissä erityisehto jossa maanomistajalle, eli Fiskars-yhtiölle, on sallittu pitää lähinnä maantietä oleva metsäkaistale puistomaisesti hoidettuna. Tällä alueella olemmekin toistuvasti poistaneet alikasvoskuusten lisäksi tuulenkaadot sekä osan pähkinäpensaista. Ylempänä rinteessä tuulenkaadot on jätetty lahoamaan.

Tunnelirinteen alaosa raivattiin joulukuun alussa viime vuonna ja raivausjätteet kerättiin haketettavaksi.

Viimeksi alarinnettä siistittiin viime syksynä poistamalla pikkukuusia ja noin puolet pähkinäpensaista. Raivaustähteet kerättiin kasoihin tien varteen ja kuljetettiin pois. Pähkinäpensaalla on erinomainen vesomiskyky ja sama pensas tuottaa lähes ikuisesti uudestaan vesoja katkonnan jälkeen. Mikäli tavoitteena on sekä pähkinäpensaan säilyttäminen että suhteellisen siistin, avoimen ja kukikkaan maiseman säilyttäminen, voi noin 10 vuoden välein poistaa suunnilleen joka toisen suuremmista pähkinäpensaista. Tätä menettelytapaa on noudatettu esimerkiksi Flaggbergetin ja Kivitalon välisessä rinteessä.

Jos haluaa nähdä pähkinäpensaslehdon kun se on saanut kehittyä lähes vapaasti, niin varsin komea ja edustava sellainen on Torbyn mäellä, pari kilometriä Fiskarsista Antskogin suuntaan. Tosin tässäkin suojellussa lehdossa on tapettu pähkinäpensaan kanssa kilpailevia kuusia ja harmaaleppiä kaulaamalla.

Torbynmäen pähkinäpensaslehto. Etualalla olevalla kivellä on pähkinänkuoria merkkinä siitä että pähkinähakki käyttää sitä ruokapöytänä Taustalla oikealla näkyy kaulaamalla tapettu harmaaleppä.

Jos oikein haluaa mässäillä kevätaspektilla, niin silloin suosittelen käyntiä Tammisaaren Ramsholmenilla. Tämä laaja ja edustava suojeltu lehtoalue hakee vertaistaan Suomessa. Alueella on myös hyvä polkuverkosto. Kävin siellä vappuaattopäivänä hienossa säässä ja ihmisiä oli paljon liikkeillä sekä jalan että polkupyörällä. Monet poimivat valkovuokkoja. Kun kuljin kuunnellen kevätlintujen ääniä niin yhtäkkiä kuulin heleätä lapsenlaulua ja kun katselin tarkemmin niin näin kaksi lasta vanhempiensa kanssa poimivan valkovuokkoja ja samalla laulavan Iidan kesälaulua: ”Du ska inte tro det blir sommar, ifall inte nån sätter fart på sommarn och gör lite somrigt. Då kommer blommorna snart. Jag gör så att blommorna blommar, jag gör hela kohagen grön...” Valitettavasti tästä laulusta ei taida olla suomenkielistä käännöstä, mutta voin vakuuttaa että laulu ja ympäristö sopivat täydellisesti yhteen, eikä pelkästään siksi että Ramsholmen on entistä lehmänlaidunta-aluetta.

Tammisaarelaiset ovat vuosisatojen ajan poimineet valkovuokkoja tonneittain Ramsholmenista. Rönsymäisesti leviävän juurakkonsa ansiosta se sietää poimimista hyvin. Tässä poimitaan vuokkoja laulun kera.  

Nousevaa, lämmittävää aurinkoa odotellessa

 

Kåre Pihlström

Kirjoittaja on metsänhoitaja ja toimii Fiskars-yhtiön kiinteistöjen ympäristöpäällikkönä. Hän liikkuu paljon luonnossa sekä virkansa että harrastustensa puolesta, erityisesti Fiskarsia ympäröivässä maastossa.


← Takaisin