Latokartanonkoskella uusi aikakausi

Lisätty 3.3.2017


Latokartanonkoski sijaitsee Kiskonjoessa Raaseporin ja Salon rajamailla. Tammisaari-Salotieltä (tie 52) sinne on matkaa pari kilometriä Hästöntietä myöten. Kosken lähellä on parkkipaikka ja sieltä lähtee aluetta kiertävä luontopolku. Polkua kannattaa seurata. Siitä poikkeaminen ei useimmissa paikoissa tosin tule mieleenkään, koska joen törmät ovat jyrkkiä ja kulkemista vaikeuttavia tuulenkaatoja on runsaasti.  Koskessa on putousta peräti 17 metriä. Koskivoimaa on vuosisatojen kuluessa tietysti hyödynnetty monin tavoin. Nykyinen myllynraunio on peräisin vuodelta 1805 ja se oli toiminnassa vielä viime sotien jälkeen. Ennätystulvassa vuonna 1966 myllyrakennus vaurioitui melko pahoin. Aikaisimmat myllyt ovat jo keskiajalta. Kosken alajuoksussa olevassa saaressa on myös ollut viinapolttimo 1800-luvun loppupuolella.  Latokartanonkoski on myös ollut merkittävä kauppa- ja markkinapaikka.

 

Kivistä ja slagitiilistä rakennettu mylly 1800-luvun alusta

 

Kävin koskella kylmänä helmikuun päivänä. Näin sydäntalvella kosken pauhu ei ole niin kova.  Tulva-aikoina vesimäärä koskessa moninkertaistuu. Silloin tyrskyt ja pauhu ovat aivan toista luokkaa.  Hiljainen talvinen luonto on kyllä sekin vaikuttava. Saukosta näkyi jäljet jäänreunassa missä koskikara huilasi. Aina välillä sai seurata koskikaran sukellusta kauniiden jäämuodostelmien lomassa. Silloin tällöin kuningaskalastajakin on vieraillut ja pesinytkin joen törmäissä, mutta nyt en nähnyt tätä väriläiskää.

Jäämuodostelmia

Koskikara

Saukon jälkiä

Kun Fiskars-yhtiö 75 vuotta sitten osti koskialueen, tarkoituksena oli rakentaa paikalle jossain vaiheessa vesivoimalaitos. Tuohon aikaan yhtiöllä oli vesivoimalaitoksia ja melko laaja oma sähkönjakeluverkko. Eri syistä voimalaitoksen rakentaminen ei kuitenkaaan toteutunut. Kun koskiensuojeluohjelmaa laadittiin 1980-luvulla, Latokartanonkoski otettiin mukaan yhtenä suojeltavista koskista. Natura-ohjelman myötä myös kosken ranta-alueet suojeltiin. Luonnonsuojelualueen muodostus on kuitenkin viivästynyt, koska valtio ei halunnut ottaa vastuulleen säännöstelyvelvoitetta. Fiskars-yhtiöllä oli nimittäin vesiylioikeuden säätämä velvoite hoitaa Latokartanonkosken yläosassa olevaa patoa (Hamarinkosken pato) tarkkojen määräysten mukaan. Padon ainoa  tehtävä  oli pitää vedenpinnan taso yläpuolisessa joessa ja Saarenjärvessä tiettyjen rajojen sisällä. Tätä patoluukkujen  takkailua ja niiden nostoa ja laskua yhtiö teki useiden vuosikymmenien ajan saamatta siitä itse minkäänlaista hyötyä. Sen sijaan ”iso paha yhtiö” sai helposti osakseen padon vaikutusaluueella olevien asukkaiden syytökset Saarenjärven vedenpinnan joko liian matalasta tai liian korkeasta tasosta.  Yhtiöllä ei kuitenkaan ollut muuta mahdollisuutta kuin hoitaa pato täsmälleen vesiylioikeuden määräysten mukaisesti.

Tällä kaikkien - eikä vähiten yhtiön- vihaamalla padolla estettiin myös vaelluskalojen nousu Kiskonjokeen.  Lohikaloille tuli ylitsepääsemätön este viimeistään Hamarinkosken kohdalla. Lohikalojen pääsy padosta eteenpäin on puolestaan edellytys joessa elävän jokihelmisimpukan lisääntymiselle. Lisääntyessään emosimpukka purskauttaa toukat veteen, josta niiden pitää muutaman päivän kuluessa päästä loisimaan väli-isäntaäkalan kiduksiin. Jokihelmisimpukalle kelpaa vain osa lohikaloista ja niistä on joessa puute. Vuollejokisimpukan osalta sopivan väli-isännän löytäminen ei ole ongelma . Näiden ns suursimpukoiden esiintyminen Kiskonjoessa oli suurimpana syynä siihen että suuri osa vesistöstä liitettiin Natura-ohjelmaan. Kun vuollejokisimpukoita Kiskonjoessa on kymmeniätuhansia niin jokihelmisimpukoita on löydetty vain muutamia kymmeniä. Lajin esiintyminen Kiskonjoessa alkaa siis olla hiuskarvan varassa.

Kiskonjoesta lohi hävisi viime vuosisadan puolivälissä, mutta on nyt hiljalleen palaamassa takaisin viime vuosikymmenten aikana tehtyjen kunnostus- ja istutustoimenpiteiden ansiosta. Myös muut vaelluskalat ovat hyötyneet näistä toimenpiteistä.

Kalastus Latokartanonkoskessa on sallittu vain erikoisluvilla. Tällä hetkellä kalastusoikeuden vuokraaja on Riverkeepers Oy

 

Jokihelmisimpukan pelastaminen oli tärkein syy miksi myös ympäristöviranomaiset Fiskars-yhtiön lisäksi olivat kiinnostuneita Hamarinkosken padon korvaamisesta pohjapadolla mikä mahdollistaisi lohikalojen nousun.  Fiskars-yhtiö ryhtyi yhteistyössä ELY-keskuksen (silloinen ympäristökeskus) ajamaan tätä asiaa, joka vaati valtavan määrän selvitystyötä ja lupaprosesseja ennen kuin kaivinkoneet pääsivät purku- ja rakennustöihin. Se mitä tässä on kirjoitettu padon vaiheista muutamalla lauseella, täyttäisi kokonaisen kirjan jos kaikki, osittain hyvin värikkäätkin, vaiheet kuvattaisiin.

Pohjapadot joilla korvattiin Hamarinkosken pato valmistuivat vuonna 2012. Niiden toimintaa seurattiin vielä jokunen vuosi ennen kuin valtio oli valmis ottamaan niistä vastuun. Silloin Suomen Valtiosta tuli noin 4 hehtaarin kokoisen Näsebruk-nimisen koskitilan ja yhden Lounais-Suomen hienoimpien luontohelmien omistaja.

Viime vuosien myrskyt ovat kaataneet paljon kuusia kosken ympäristössä. Aukot antavat sijaa jaloille lehtipuille, mm saarnelle, jalavalle ja vaahteralle.

Yläkosken eli Hamarinkosken silta

Kosken alajuoksu. Tervaleppä on vallitseva puulaji tulvivilla ranta-osuuksilla.

Koskialuetta kiertää hyvät polut


← Takaisin