LUISTELEMASSA FISKARSIN JÄRVILLÄ

Lisätty 15.1.2016


Heti kun järville tulee jääkansi, niin minun tekee kovasti mieli lähteä kiertelemään järvien rantoja luistimilla. Retkiluistelussa on se viehätys että matka taittuu vaivatta ja maisemat vaihtuvat nopeasti. Parinkymmenen kilometrin tuntivauhti ei sopivissa olosuhteissa vielä ole sellainen että se hengästyttäisi kovasti tai saisi hien virtaamaan. Harrastuksen haittapuoli on tietysti se että  olosuhteet harvoin ovat ihanteelliset ja hyviä luistelukelejä pitäisi hyödyntää vaikka ei  tiedä täydellä varmuudella että jää on turvallinen.

Ensimmäisen lyhyen retken tein 30. joulukuuta. Silloin jää oli houkuttelevan peilikirkas. Paksuutta oli  noin 5 cm. Alla oleva kuva peilikirkkasta jäästä on samana päivänä otettu Myllyjärveltä, pari kilometriä Fiskarsin pohjoispuolelta. Lähdin kuitenkin Brunkomin järvelle, joka sijaitsee Påminnen laskettelumäestä noin kilometri luoteeseen. Olen lapsuuteni asunut sen järven rannalla, joten tunnen sen hyvin. Jäätä oli saman verran kuin Myllyjärvellä. Hieman enemmän olisi saanut olla jotta olisi luistellessa voinut olla ajattelematta jään murtumista. Tein kuitenkin iltahämärässä yhden kierroksen järven ympäri.

Seuraavan kerran sain tilaisuuden lähteä luistimilla jäille  tammikuun 4:s päivä. Lähdin kiertelemään Myllyjärveä ja Lutsjötä. Jäätä oli nyt turvallisen tuntuisesti kymmenisen senttiä, mutta lunta oli satanut pari-kolme senttiä jäälle. Lumi oli kuitenkin kevyttä pakkaslunta, joka ei juuri lainkaan haitannut etenemistä ja luistelunautintoa. Jään tarkkailu ja ”lukeminen” oli tietenkin vaikeampaa kun se oli lumen peitossa.  Sää oli aurinkoinen. Pieni tuulen viima teki viidentoista asteen pakkasen melko purevaksi vastatuuleen luistellessa.

Hauska talviuimari

Myllyjärven ja Lutsjön välinen etäisyys on noin sata  metriä. Järvien välissä on melko vuolas koskimainen puro. Puroa reunustaa polku jota myöten on helppo siirtyä järveltä toiselle. Aina kun olen käynyt talvisin tällä purolla, niin täällä on asustanut vähintään yksi koskikara. Niin myös tällä kerralla. Pirteän ja vettä pelkäämättömän koskikaran touhuja on hauska seurata. Pitää kuitenkin muistaa ettei häiritse lintua liikaa jotta se lyhyen talvipäivän aikana ehtii pyydystää toukkia ja muita puron pohjaeläimiä ja jottei sen energiavarat kulu hukkaan väistellessä uteliaita ihmisiä.

Runsas kymmenen vuotta sitten Fiskarsin joelle talveksi asettuneelle kuningaskalastajalle kävi huonosti kun se ei saanut rauhaa kalastella kun lintubongarit halusivat päästä näkemään ja kuvaamaan tätä harvinaisuutta. Viimeinen pisara oli kun eräs paikallinen bongari luvatta pystytti verkon ja pyydysti kuningaskalastajan rengastusta varten. Voi vain kuvitella minkälainen lisärasitus tämä on linnulle joka yrittää säilyä hengissä ääriolosuhteissa. Seurauksena oli linnun kuolema seuraavana päivänä – rengas jalassa.

Pyyhin mielestä tämän ikävän tapauksen kun Lutsjön rannalla kiinnitin retkiluistimet uudelleen vaelluskenkiini ja lähdin kiertämään järven rantoja ja saaria.  Järvellä on kolme pientä saarta jossa kussakin on pieni mökki sekä sauna. Nämä lomarakennukset ovat syntyneet siten että aloitteelliset ja eräelämästä kiinnostuneet tehdastyöläiset noin 100 vuotta sitten kyselivät lupaa Fiskars-yhtiöltä pystyttää vaatimattomia kalastusmökkejä sisäjärvien saarille. Yhtiö myönsi tällaisia lupia, mutta maa säilyi yhtiön omistuksesssa. Lupa oli sidottu palvelussuhteeseen Fiskars-yhtiöön ja rakennus voitiin luovuttaa vain yhtiön hyväksymälle henkilölle, yleensä toiselle Fiskars-yhtiön työntekijälle. Nämä vanhat pienet mökit eivät häiritse ainakaan minun erätunnelmaa kun kiertelen pari kertaa järven rantoja eikä jäällä näy yhtään ihmisen jättämää jälkeä.

Välimatka Lutsjöstä seuraavaan järveen, Simijärveen, on vain muutama metri, mutta olin epävarma jään kestävyydestä kookkammalla ja huomattavasti syvemmällä Simillä, joten kiersin Lutsjötä toisen kerran ja lähdin takaisin samaa reittiä.

Vielä samana päivänä illansuussa tein luistelulenkin Kivijärvellä, Flacksjöllä ja Pitkäjärvellä. Nämä sijaitsevat pari kilometriä Ruukista luoteeseen. Järvien välinen etäisyys on lyhyt ja on helppo siirtyä järveltä toiselle. Kun lähtöpaikaksi valitsee Kivijärven itäpään niin luistelumatkan voi päättää Pitkäjärven itäpäähän, josta pääsee lähtöpisteeseen metsätietä myöten. Matkaa lähtöpisteeseen on noin 400 metriä.

Vähemmän hauska talviuinti

Loppiaispäivä oli aurinkoinen ja pakkasta parikymmentä astetta jonka vaikutusta pohjoistuuli lisäsi. Kun luistelukaverini kanssa mietimme sopivaa järveä päädyimme Simijärveen, koska ajattelimme että tämän itä-länsisuunnassa olevan isohkon järven pohjoisrannalla olisi sekä aurikoista että suojaa pohjoistuulelta. Tarkistin vielä jäätilanteen eräältä paikkakuntalaiselta jonka mukaan jäätä pitäisi olla riittävästi. Lähtöpaikalla Juusulahdella tarkistin itse jään paksuuden mutta totesin myös että jää ei ollut niin homogeeninen kuin pienemmillä järvillä jossa olin ollut luistelemassa jo viikko aiemmin. Lähdimme matkaan järven suojaisaa ja aurinkoista pohjoisrantaa myöten. Nautinnollinen taival katkesi kuitenkin noin kilometrin luistelun jälkeen äkillisesti. Olin juuri ottanut yllä olevan valokuvan jossa luistelukaverini näkyy Simijärvellä kun jää sekunti myöhemmin murtui hänen alta. Selässä oleva reppu vaihtovaatteineen kannatteli hänet niin ettei hän vajonnut leukaa myöten veteen ja kaulassa roikkuvien naskalien avulla hän hilasi itsensä jäälle. Sitten kiireesti  autolle Juusulahdelle ja sieltä  lämpimään suihkuun. Omin avuin selvittiin mutta pidin varmuuden vuoksi puhelinlinjaa auki hätäkeskukseen kunnes olimme rannassa. Parempi soittaa ennen kuin molemmat ovat vedessä ja puhelin käyttökelvottomaksi kastuneena. Yllä olevasta kuvasta näkyy että juuri luistelijan edessä on hieman tummempi alue. En ole varma olisinko itse reagoinut tähän ja tarkastanut jään paksuuden tässä kohdasssa. Minua harmitti vietävästi etten ollut kokeneempana luistelijana tarkastanut jään kunnon riittävästi ja olin siten syypää kaverini ikävälle luistelukokemukselle.

Itse en ole kertaakaan pudonnut jäihin luisteluretkilläni, mutta olen kyllä muutama vuosi sitten testannut miltä  tuntuu vajota jään läpi ja päästä  sieltä ylös. Silloin oli vain parin sentin vahvuista teräsjäätä ja se notkui ja varoitti äänellään monta kertaa ennen kuin se katkesi. Naskalien avulla ei ollut vaikeaa hivuttaa ylävartalo jäälle, mutta ongelma oli se että kerta toisensa jälkeen jää murtui yläruumiin painosta sillä seurauksella että tulin jäänmurtajan lailla parinkymmenen metrin matkan rantaan saakka. Tositilanteessa tämä  olisi  ollut kaikkea muuta kuin kivaa, mutta tässä tapauksessa vietimme kavereiden kanssa saunailtaa ja he seurasivat tarkkana minun performanssia. Rannalla odotti lämmin kylpytynnyri ja lämmittävää juomaa. Tämä harjoitus antoi kuitenkin sen opetuksen että hyvin heikolle jäälle voi olla vaikea päästä takaisin vaikka olisi asianmukaiset apuvälineet ja fyysisesti hyvässä kunnossa. Myös tunne kun vajoaa jään läpi on harjoitustilanteessakin riittävän epämiellyttävä, jotta sitä pyrkii välttämään tositilanteessa.

Loppiaispäivän luistelut jäivät yllä kuvattuun Simijärvi-reissuun. Samana loppiaispäivänä eräs viiden hengen ryhmä oli luistellut Degersjöllä. Vaikka se on Simijärveäkin isompi järvi, se ei ole yhtä syvä ja sillä  järvellä  jää oli riittävän vahvaa. Loppiaisen jälkeisenä viikonloppuna tein luistelulenkit Horsmajärvellä ja Lammasjärvellä, jotka sijaitsevat vajaa 5 km Ruukista länteen. Pakkasta oli edelleen viitisentoista astetta mutta tuuli oli viikonlopuksi kääntynyt idän suuntaan, joten näillä etelä-pohjoissuuntaisilla järvillä oli ihan mukavat luistelukelit ja kauniit erämaiset maisemat.

Viime päivinä on satanut lunta niin että mahdollisuuksia ”vapaaseen” luisteluun järvien jäillä ei enää ole.  Kivijärvellä kuitenkin paikallinen yrittäjä Kari Partanen auraa mönkijällään järven kiertävää luistelurataa olosuhteiden ja mahdollisuuksien sallimissa rajoissa. Rata on tehty hänen omaksi ja muiden iloksi ja on siis vapaassa käytössä. Käyttäkää rataa hyväksi silloin kun se on auki, mutta älkää moittiko ketään jos sitä ei ole aurattu. Radan ylläpito on täysin vapaaehtoista.

 

Myllyjärvi 30.12

 

Myllyjärvi 4.1

 

Koskikara, Lutsjöstä laskevan puron suulla, 4.1

 

Lutsjö, mökkisaari 4.1

 

Lammasjärvi 9.1

 

Blogissa käsitellyt järvet Fiskarsin Ruukin ympäristössä

 

Kåre Pihlström

Kirjoittaja on metsänhoitaja ja toimii Fiskars-yhtiön kiinteistöjen ympäristöpäällikkönä. Hän liikkuu paljon luonnossa sekä virkansa että harrastustensa puolesta, erityisesti Fiskarsia ympäröivässä maastossa.


← Takaisin