Pässinrata – rautatiestä tulee ulkoilureitti

Lisätty 10.4.2018


Fiskarsin ruukin perustamisen aikoihin vesiväylä Pohjanpitäjanlahdelta Borgbyträskin kautta Fiskarsiin oli valtaväylä niin raaka-aineiden tuonnille ruukkiin, kuin valmiiden tuotteiden kuljettamiselle ulkomaailmaan. Maankohoamisen myötä ja liikennöinnin tarpeiden kasvaessa piti kuitenkin saada kuljetukset sujuvimmiksi. Pitkien pohdintojen, selvitysten ja talouslaskelmien jälkeen päätettiin rakentaa rautatie Fiskarsin ruukin ja Pohjankurun sataman välillä.  Rautatie rakennettiin seurailemaan Fiskarsinjokea ja Borgbyträskin itärantaa. Ensimmäinen kuljetus oli 31.8.1891.  Paikkakuntalaiset ristivät heti veturin ”Pässiksi” tai ”Pikku-pässiksi”.

Junarataa käytettiin tarvittaessa myös henkilökuljetuksiin esimerkiksi suurempien tilaisuuksien yhteydessä. mm kenraalikuvernööri Bobrikoff on matkustanut Pässinradalla kuten myös Mannerheim lukuisia kertoja nuoruutensa aikana. Kuva: Fiskarsin museon kuvakokoelma

Rautatie ja Pässi ehtivät palvella yli 60 vuotta. Kesällä 1952 pässi veti viimeiset kuormansa, kunnes se vietiin Åminneforsin terästehtaalle sulatettavaksi. Fiskarsin kotiseutuyhdistys kuitenkin pelasti Pässin joutumasta sulatusuuniin. Sen jälkeen Pässi on ollut näkyvästi esillä Fiskarsin ruukissa. Siitä on tullut erityisesti lasten ja lapsiperheiden suosikkikohde; onhan siinä voinut vapaasti kiivetä ja temmeltää. Ajan hammas on kuitenkin kuluttanut Pässiä niin pahasti, että se oli vietävä korjattavaksi vuonna 2016. Tarkoitus on, että Pässi palaa Fiskarsiin kunnostettuna – ehkä jopa ajokunnossa! Toiveena on peräti radan rakentaminen.

Rautatiekuljetusten loputtua kiskot purettiin. Kapearaiteisesta rautatiestä tuli kapea metsätie, jota edelleen kutsutaan ”Pässinradaksi”. Tiellä on sallittu yksisuuntaista liikennettä Fiskarsista Pohjankurun suuntaan, mutta tästä vuodesta lähtien tiellä sallitaan vain kevyttä liikennettä.

Pässinrata kulkee hyvin luonnonkaunista reittiä Fiskarsinjoen ja Borgbyträskin rantaa myötäillen. Se onkin jo pitkään ollut suosittu ulkoilureitti paikkakuntalaisten keskuudessa. Fiskars-yhtiö ja Raaseporin kaupunki tulevat yhteistyössä kunnostamaan tätä kevyenliikenteen väylää. Näköalaa haittaavia sekä vaarallisia kuivuneita puita on jo poistettu tien ja järven väliltä. Tämän lisäksi Borgbyträskin rinteessä on tehty pienaukkohakkuita, joiden ansiosta tammivanhukset ovat saaneet lisää tilaa. Vaurioituneita rumpuja vaihdetaan, tien pintaa tasoitetaan ja paikoitelleen kohotetaan tienpintaa, jotteivat tossut  kastuisi kevät- ja syystulvien aikana                                                                                         .

 

Kuusien puristuksessa kasvavia tammia vapautetaan poistamalla niiden läheisyydessä kasvavia kuusia.

Lehtomaisen rinteen puusto on varsin monipuolista ja vaihtelevaa. Keväällä eri puulajit erottuvat helposti, kun ne puhkeavat lehteen eri aikaan.

Lähinnä Fiskarsia, tien varressa olevan ainoan asuinrakennuksen jälkeen, on pieni saarnimetsikkö. Saarnea kutsutaan kuningaspuuksi, koska se kuninkaan lailla tulee juhliin viimeisenä ja poistuu ensimmäisenä, eli saarni puhkeaa lehteen viimeisenä ja pudottaa ne ensimmäisenä kaikista lehtipuistamme.

Pienen saarnimetsikön jälkeen väylän varressa on noin hehtaarin kokoinen ns. hybridihaapametsä. Hybridihaapa on tavallisen haavan ja kanadalaisen haavan risteytys. Se oli ”hittituote” 1960-luvun alussa nopean kasvunsa ansiosta. Puun kasvu oli nopeampaa kuin millään kotoperäisellä puulajillamme.

Hybridihaavikko istutettiin Borgbyträskin rinteeseen 1962. Tien ja järven välissä on lähes koko matkalla myös luontaisesti syntyneitä vanhoja tervaleppiä.

Tarina kertoo, että syy hybridihaapojen istutukseen juuri tähän paikkaan, olisi yhtiön ”Helsingin herrojen” silloiselle Fiskarsin metsäpäällikölle Erik Roos’ille esittämä paheksunta Borgbyträskin rinteeseen tehdystä avohakkuusta, mikä ilmeisesti oli ikävästi pistänyt herrojen silmään heidän ajaessaan vastarannan maantietä kohti Fiskarsia. Tästä harmistuneena Roos olisi antanut istuttaa alueelle mahdollisimman nopeakasvuisia puita, jotta aukko peittyisi nopeasti. Kuten monet vanhat tarinat, tämäkin on saattanut ajan myötä parantua. Yhtä hyvänä selityksenä voisi olla, että metsäpäällikkö Roos, joka asui metsikön vieressä olevassa talossa, halusi läheltä seurata uutuuspuulajin kehitystä.

Tienvarressa kasvaa myös istutettuja kookkaita lehtikuusia. Järven laidalla tervaleppien joukossa on myös vaahteraa, raitaa, tuomea ja pähkinäpensasta. Tämä puulajien kirjo luo keväisin vaihtelua näkymään; kaikkea täysin lehdettömistä puista eriasteisesti kehittyneisiin vihreän eri sävyn lehtiin. Lisää väriä tuo myös lehtometsän kevätkukinta puhkeavan lehvästön alla. Syksyllä värien kirjo on vielä suurempaa. Rantalepät pysyvät vihreinä lehtien putoamiseen saakka, mutta niiden takana olevassa puustossa voi nähdä kaikkia kuviteltavissa olevia ruskan värejä.

Hieman sen jälkeen, missä Pässinrata Borgbyträskin eteläpäässä tiukasti kiertää kalliorinteen, on hieno tammimetsä. Vuonna 2004 tästä tammimetsästä ja ympäröivästä lehtometsästä muodostettiin neljän hehtaarin kokoinen luonnonsuojelualue. Kulkiessa pässinrataa tammimetsän kohdalla, jossa muhkeiden tammien ja tien toisella puolella olevien leppien ja koivujen latvukset muodostavat holvimaisen varjostavan katveen, voi helposti uskotella olevansa huomattavasti eteläisimmillä leveysasteilla.

Pässinrata tammimetsän kohdalla kevättalvella ja keskikesällä. Vasemmalla 1930-luvulla istutettu tammimetsä ja oikealla rantaluhdan tervaleppiä ja koivuja.

Tammimetsä on istutettu 1930-luvulla ja hoidettu harvennuksin, mutta viime vuosikymmeninä siellä on tehty vain lehtometsäluonnetta parantavia toimenpiteitä, kuten kuusien poistoa. Tammien juurella kasvaa mm. suomukkaa (Latharea squamaria), joka on mielenkiintoinen rauhoitettu loiskasvi. Se on yksi harvoista lehtivihreättömistä kasveistamme ja elää usein pähkinäpensaan loisena. Suomukka ei joka vuosi kehitä ilmavartta ja se pystyy kukkimaan sekä tuottamaan siemeniä myös kokonaan maan alla. Sen hyväksi alueella on tehty muutamia vuosia sitten pienimuotoista raivausta..

Tammimetsän takana, synkässä, jyrkässä kuusirinteessä on pieni, mutta vaikuttava vesiputous. Yläpuolisen metsäalueen pikkusoista purkautuu pieni puro. Tulva-aikaan se muodostaa kuohuvan ja kohisevan vesiputouksen, mutta sateettomina kausina se kuivuu täysin. Talvella putoukseen syntyy valtavia jääkerrostumia. Kuusien katveessa saattaa kulua aina juhannukseen asti, ennen kuin kaikki jää on sulanut.

 

Jäätynyt vesiputous.

Borgbyträskin takaisten metsien mittavasta maastopyöräilyverkostosta tulee pari polkua ulos Pässinradalle. Toinen poluista tulee entistä kärrypolun pohjaa pitkin luonnonsuojelualueen ja tammimetsän läpi. Liikkumisen sallimista tällä polulla ennakoitiin ja otettiin rauhoitussäännöksiin jo suojelualuetta muodostettaessa vuonna 2004. Toinen maastopyöräpolku tulee ulos Pässinradalle Borgbyträskin keskivaiheilla. Tasaisella pässinradalla maastopyöräilijät voivat nostaa hetkeksi katseensa ylös polusta ja ihailla maisemia.

Maisemaa maastopyöräreitin varrelta (lokakuu 2016).

Vuodenaikojen vaihtelu näkyy monella tavalla Pässinradan varrella. Lehtometsän alla puhkeaa pian muutamien viikkojen pituinen kukkaloisto, kun kevätkukat kiireesti kukkivat ennen kuin lehtipuut puhkeavat täyteen lehteen.

Vapunpäivänä 2016 kuvattuja valkovuokkoja Fiskarsissa.

Kåre Pihlström

Kirjoittaja on metsänhoitaja joka 1994-2017 toimi Fiskars-yhtiön kiinteistöjen metsä- ja ympäristöpäällikkönä. Työnsä ja harrastustensa puolesta hän liikkuu paljon luonnossa, erityisesti Fiskarsia ympäröivässä maastossa.

 

 

 


← Takaisin