Ravustamassa

Lisätty 26.8.2016


Raasepori on järvirikasta seutua ja monessa näistä järvistä elää rapuja. Luontainen jokirapukanta on kuitenkin taantunut voimakkaasti sekä järvien happamoitumisen että rapuruton takia. Ensimmäisiä lampia Suomessa johon koeluonteisesti alettiin n 50 vuotta sitten istuttamaan täplärapuja oli eräs Fiskarsin pikkulampi. Hyvien kokemusten rohkaisemina alettiin siirtää pikkurapuja tästä lammesta muihin isompiin järviin joista jokirapu oli hävinnyt. Pikkuhiljaa kanta vahvistui ja joissakin järvissä on tänä päivänä todella vahva täplärapukanta jossa ravut ovat asuttaneet järven joka kolkan ja kivenkolon.

Poikavuosina, pian puoli vuosisataa sitten (huh), hankin ensimmäiset kesätienistit ravustamalla. Järvessä jossa kavereiden kanssa ravustettiin oli hyvä jokirapukanta. Päivisin ongittiin syöttikaloja ja illan hämärtyessä laskettiin haavit veteen. Meillä oli avonaiset haavit jotka koettiin parinkymmenen minuutin välein.  Tällä tavalla jatkettiin läpi yön. Yleensä syönti alkoi huonontua samaan aikaan aamun sarastaessa kuin väsymys alkoi painaa. Loppuyö ja aamu nukuttiin teltassa. Vaikka rahallinen hyöty ei ehkä ollut suuri aikuisten mittareilla, niin tienistien avulla tuli hankittua mm kalastusvälineitä ja kiikarit. Loput kulutettiin kioskilla. Muutenkin ravustamisesta ja kesäöiden valvomisesta ja telttaelämästä jäi hyvät muistot.

Tämän jälkeen ei ole tullut ravustettua ”kunnolla” paitsi parin viikon jaksolla vuonna 1979 metsäylioppilaiden harjoitteluasemalla Hyytiälässä, Oriveden ja Ruoveden välillä. Olin yhtenä porukassa joka aseman viereisestä järvestä pyydysti rapuja yhteistä rapujuhlaa varten. Järvi oli karu ja jokirapukanta melko heikko, joten aika monta yötä kului ennen kuin koossa oli riittävä määrä rapuja 80 opiskelijan rapujuhlaa varten. Mutta  yhtä lailla näidenkin kesäöiden ja aamunsarastusten kokeminen oli vaivan arvoista vaikka päivät opiskelussa ja harjoittelussa olivatkin joskus raskaita univelan takia.

Kun Fiskars-yhtiön ”ammattiravustajat” tänä kesänä tarvitsivat pariksi päiväksi tuuraajaa, ilmoittauduin heti vapaaehtoiseksi. Rannalta lähdettiin tasan kello kuusi, jolloin päivä oli jo valjennut. Ensimmäinen aamu oli melko tuulinen, ei ihan sellainen kuin kesäaamu järvellä parhaimmillaan voi olla. Toinen aamu oli sen sijaan tyyni ja poutainen. Koettavana oli toistasataa mertaa, jotka oli laskettu edellisenä iltana. Matkalla kohti mertarantaa olimme melkein törmäyskurssilla järveä ylittävän hirvisonnin kanssa. Hirvi lisäsi vauhtia niin että vesi kuohui sen kaulassa, me taas hiljensimme vauhtia ja ihailimme tätä komeaa hirvisonnia.

12-piikkinen hirvisonni aamu-uinnilla

Merrat oli laskettu noin 2 – 4 metrin syvyyteen kymmenkunta metriä rannasta. Mertojen välinen etäisyys oli kymmenisen metriä. Saalista tuli heti ensimmäisestä mertaasta alkaen mutta suurin osa, ehkä 80 %,  saaliista oli juhlapöytään kelpaamattomia pieniä rapuja. Merrasta kohden oli tavallisesti 1-3 riittävän suurta (yli 11 cm) rapua, mutta toisinaan ei yhtään. Silloin kaikki mertaan ravut palautettiin takaisin järveen. Koko nostoproseduuri eli mertojen nosto vedestä, syöntirapujen ottaminen talteen ja muiden palauttaminen, syöttien poistaminen ja mertojen pinoaminen ja narujen järjestäminen, käy kokeneelta ravustajalta sutjakkaasti. Minun hommani oli soutaa niin että pyydyskoho tuli sopivasti kaverin käden ulottuville. Koko noin sadan mertaan nosto-operaatio kesti runsaat kaksi tuntia. Miten homma sujuu voi katsoa videopätkästä, jonka vakiomiehistö kuvasi muutama päivä myöhemmin.

Kokemisen aikana meitä seurasi pari harmaalokkia sekä selkälokki, jotka saivat aamupalakseen kellumaan jääneitä pyydyskaloja. Muita vakiovieraita järvellä ovat lukuisat kanadanhanhet. Monilla rantaosuuksilla on laidunalueita jossa emolehmät vasikoineen laiduntavat. Ne tulevat usein töllistelemään ja ihmettelemään ravustajien touhua. Vakioasukkaita järvellä on myös kalasääski.

Kalasääski pesänsä äärellä rapujärven pikkusaarella

Harmaalokki kärkkymässä syöttikalatähteitä

Ravustajien yleisöä – Simmenthalkarjaa

Rannalle palattuamme ”rapupäällikkö” laskeskeli tilattuja ja heti toimitettavia rapuja ja niitä jotka säilytetään altaissa kunnes menekkiä on. Altaissa säilyttäminen on hyvä keino tasapainoilla kysännän ja tarjonnan välillä. Vuorokautiset pyydysmäärät saattavat vaihdella paljonkin kauden aikana riippuen rapujen kuorenvaihdosta. Eikä kysyntäkään ole tasaista ravustuskauden aikana. Suurin kysyntä osuu rapukauden alkuun heinäkuun lopussa. Syyskuuhun tultaessa rapujuhlijoiden määrä vähänee.

Fiskarsin eläviä täplärapuja voit tiedustella Riistapäällikkö Thomas Stenströmiltä. thomas.stenstrom@fiskars.com, +358 (0) 44 288 4049.

Päivän saalis, noin 200 yli 11-senttistä rapua

Ravut, jotka eivät mene välittömästi myyntiin voidaan säilyttää useitakin viikkoja ammeissa, joissa on vaihtuva raikas vesi

Kåre Pihlström

Kirjoittaja on metsänhoitaja ja toimii Fiskars-yhtiön kiinteistöjen ympäristöpäällikkönä. Hän liikkuu paljon luonnossa sekä virkansa että harrastustensa puolesta, erityisesti Fiskarsia ympäröivässä maastossa.


← Takaisin