Suunnistusta Fiskarsissa

Lisätty 20.4.2016


Raudanjalostuksen ja maatalouden saralta löytyy paljon asioita jossa Fiskarsissa on oltu ensimmäisenä tuomassa maahan jotain uutta tuotetta tai kasvatusmenetelmää. Tämän voi väittää pätevän myös suunnistuksen osalta ja siinä Fiskarsissa oltiin peräti ensimmäisiä maailmassa.  Maailman ensimmäiset suunnistuksen maailmanmestaruuskisat järjestettiin nimittäin Fiskarsissa vuonna 1966. Olin itse paikan päällä isän kanssa kahdeksanvuotiaana seuraamassa päätöspäivän viestikisaa. Sellaisia valotauluja jossa gps-seurannan avulla voisi tietää missä joukkueet liikkuvat metsässä ei tietenkään silloin ollut, vaan seurattiin kuka ensimmäiseksi putkahtaa ulos vaihtoalueelle tai maalisaralle. Silti kisoja oli mielenkiintoista seurata, sillä niin elävästi on jäänyt mieleen kun Juhani Salmenkylä, Aimo Tepsell ym tulivat shortseissaan rymisten syksyisestä metsästä Gennäsin kartanon sänkipellolle. Suomi sai hopeaa viestikisassa.   

Näköala suunnistusradan varrelta Pohjanpitäjänlahdelle. Etualalla muinaishauta ja taustalla Tammisaari.

Ehkä tästä alkoi jonkunlainen elämänmittainen kiinnostus suunnistusta kohtaan, ja se on ollut yksi monista luontoharrastuksistani. Kun on tilaisuus, osallistun kuntosuunnistuksiin joita Raaseporin alueella ja naapurikunnissa on tarjolla kiitettävän paljon. Maanantaisin Karjaan Ura järjestää omat harjoituksensa ja keskiviikkoisin OK Raseborg järjestää omansa. Lisäksi myös FU-47 (Fiskarin Urheilijat) järjestää muutamia kuntosuunnistuksia kesäkauden aikana. Suunnistuksessa käytetään nykyään sähköistä leimausjärjestelmää, jolloin omaa ja muiden suunnistajien ajankäyttöä rastiväleillä on jälkikäteen mielenkiintoista tutkailla.  Ellei halua tulla muiden vertailtaviksi, voi maastoon toki lähteä ilman tätä ns. Emit-korttiakin. Kauden harjoitusohjelma löytyy järjestävien seurojen nettisivuilta. Harjoituksista peritään pieni karttamaksu – normaalisti 5 €. Nämä paikalliset suunnistusseurat ovat muutenkin aktiivisia ja järjestävät vuosittain isojakin kilpailuja. Esimerkiksi tulevana viikonloppuna (23-24.4) Karjaan Ura järjestää FinnSpring -suunnistuskilpailun, jossa kilpailukeskuksena toimii Påminnen laskettelukeskus, ja johon odotetaan noin 4500 osallistujaa.   

Suunnistuskausi alkaa heti lumien sulettua, mutta tänä vuonna aikatauluni ei sopinut yhdellekään vuoden ensimmäisistä kuntorasteista. Mieli teki kuitenkin suunnistamaan, joten käytin hyväkseni erinomaista kiintorastiverkostoa, jota Fiskarin Urheilijoiden toimesta on pystytetty Fiskarsin ruukin eteläpuolella olevaan Rövarbergetin maastoon. Sen lisäksi että on tehty kartta jossa on kaikki 20 rastia, ratamestarit veljekset Arvo ja Veikko Paulin ovat tehneet näitä rasteja yhdistelemällä kolme eritasoista ratakarttaa, joista voi valita mieleisensä. Maasto tällä Rövarbergetin alueella on erinomaista suunnistukselle. Metsä on normaalissa metsätalouskäytössä, mutta ikärakenteensa puolesta sellaista ettei siellä ole kovin paljon liikkumista ja näkyvyyttä haittaavia ”risukoita”. Topografia on myös hyvin vaihtelevaa ja löytyy maastonosia jotka tarjoavat haasteellistakin suunnistusta. Kauniita näköalojakin löytyy, jos vaan ottaa aikaa niiden ihailuun. Sekä ihmisten, mutta ennen kaikkea runsaan peurakannan aikaansaamia polkuja on alueella paljon.

Kiintorastikarttoja saa esim Fiskarsin Urheilijoiden kautta tai Fiskarsin ruukin infopisteestä (aukioloajat 15.5 - 25.9.2016 ma-su klo 11-17), josta tarvittaessa voi lainata myös kompassin. Kartan hinta on 5 euroa.

Rasti nro 34 (Kumpare, pohjoisjuuri). Rastit on yleenä sijoitettu sen verran huomaamattomasti että oikea rastipiste on löydettävä ennen kuin rasti näkyy.    

Rastit on merkitty punaisella putkipalalla jossa on heijastusnauha sekä vastaava numerokoodi kuin kartassa. Leimasinta ei ole.

Kulkemista helpottavia polkuja on alueella paljon. Niitä käyttävät etupäässä peurat mutta joskus maastopyöräilijätkin.

Tällä kerralla, kun olin yksin suunnistamassa, en lähtenyt juoksemaan vaan valitsin kiintorasteista kymmenkunta jotka etsin kävellen. Tämä oli ihan mukava alku kaudelle, sillä olen todennut että liikkeelle lähtö kauden alussa on ikävuosien lisäännyttyä tullut hankalammaksi. Kauden ensimmäiset juoksuaskeleet tuntuvat raskailta ja mielessä käy ajatus että tämä harrastus ei ehkä sovi melkein 60-vuotiaalle ja lähes 0,1 tonniselle. Mutta olen myös huomannut että kunhan ei heti luovuta ja kunhan ei kiinnitä niin paljon huomiota siihen että kolottaa vähän siellä ja täällä, niin hetken päästä kulkee jo helpommin. Kun ”dieselkone” on lämmennyt kunnolla, niin meno on jo ihan nautinnollista.

Vajaat kymmenen vuotta sitten eräs kurssikaverini houkutteli minut mukaan osallistumaan Jukolan viestiin Suunnaton Into-nimiseen joukkueeseen. Siitä lähtien tämä juhannusta edeltävänä viikonloppuna järjestettävä kisa on ollut vuosittain ohjelmassani ja kannustimena kunnon ja suunnistustaidon ylläpitämiseksi. Suunnistus on erinomaista vastapainoa työlle. Ainakin itse olen todennut että kun kartan ottaa käteen ja lähtee radalle, niin ajatus keskittyy suunnistukseen ja pää tyhjenee ainakin siksi ajaksi työ- ym. murheista. 

 

Kåre Pihlström

Kirjoittaja on metsänhoitaja ja toimii Fiskars-yhtiön kiinteistöjen ympäristöpäällikkönä. Hän liikkuu paljon luonnossa sekä virkansa että harrastustensa puolesta, erityisesti Fiskarsia ympäröivässä maastossa.


← Takaisin