Suurriistan jäljillä

Lisätty 10.3.2016


Fiskarsin metsästysalueen kymmenhenkinen laskentaryhmä kokoontui aamulla sovitusti ruukin keskustan tuntumassa jossa jaoimme inventoitavat alueet. Ohjekirjan mukaan inventointi tulisi tapahtua siten että kukin kiertää oman inventointialueensa ja rekisteröi kulkureittiä halkovat  tuoreet jäljet. Kun lenkki on kierretty olisi mentävä alueen sisään ja pyrittävä ajamaan hirvieläimet ulos ja kierrettävä sama lenkki uudestaan ja laskettava uudet jäljet. Pienillä metsästyysalueilla ja silloin kun lumiolosuhteet ovat hyvät, voidaan ohjetta noudattaa kirjaimellisesti, mutta tavallisesti se ei ole mahdollista.

Itse otin ensimmäiseksi inventointialueeksi ns. Soilan metsän eli Fiskarsista Antskogiin johtavan tien länsipuolella oleva alueen joka rajoittuu pohjoisessa Simijärveen ja etelässä Risslan peltoihin. Alueen läpi kulkee noin viiden kilometrin pituinen metsätie, jota myöten oli hyvä hiihtää, etenkin kun paikallinen urheiluseura on talven aikana ajanut sen latukoneella. Vähälumisina talvina Soilan tiellä riittää useinkin lunta latukoneelle kun samanaikaisesti ruukin keskustan lähellä olevalla valaistulla latupohjalla ei ole ollut riittävästi lunta. Mikäli Soilan metsässä olisi ollut hirviä saman verran kuin keskimäärin Fiskarsin metsissä, niin sieltä olisi pitänyt löytyä ainakin parin hirven jäljet. Kuitenkaan reitilleni ei osunut yhtään tuoretta hirvenjälkeä eikä myöskään vanhempia lumijälkiä. Tämä ei kuitenkaan ollut minulle mikään yllätys, sillä Soilan alueen metsät ovat lähes kauttaaltaan vanhempaa  ikäpolvea, joka ei tarjoa hirville hyvää ja runsasta ravintoa, toisin kuin sellaiset metsäalueet,  joissa on paljon nuoria taimikoita.

Seuraavaksi inventoin Degernäsin niemen, eli Fiskarsin itäpuolella olevan Degersjöjärven keskellä olevan ison niemen. Tällä niemellä on sekä hirville että peuroille sopivia elinympäristöjä ja sieltä löytyikin niiden jälkiä, kuitenkaan ei aivan tuoreita hirvenjälkiä, joten sieltäkään ei tullut hirviä tilastoihin. Tuoreita peuranjälkiä löytyi paljon, mutta niiden laskeminen on hankalaa koska ne seuraavat usein samoja polkuja, joissa jälkien erottaminen toisistaan on lähes mahdotonta.

Laskentapäivän päätteeksi kokoonnuimme nuotion ääreen makkaranpaistoon ja päivän laskentatulosten läpikäyntiin. Yhteensä Fiskarsin hirvieläinten metsästysalueelta, joka on kaikkiaan noin 11 400 hehtaaria rekisteröitiin laskentapäivän aikana noin 60 hirveä, 500 valkohäntäpeuraa ja 10 metsäkaurista. Seuraavan kesän aikana tämä kanta lisääntyy noin puolella. Tästä syyskannasta pedot ja liikenne verottavat oman osuutensa ja metsästäjät osan. Metsästyksen osuutta, toisin kuin petojen ja liikenteen osuutta, säädellään viranomaisten myöntämillä luvilla. Tavoiteltava hirvi- ja peurakanta on asia josta aina on monta mielipidettä. Metsästäjien lisäksi muutkin luonnossa liikkujat pitävät hirviä, peuroja ja kauriita luontoa rikastuttavina. Kuitenkin liian vahva hirvikanta voisi myös köyhdyttää metsäluontoa. Hirvien laidunnuspaineen lisääntyessä kuusen osuus kasvaa lehtipuiden kustannuksella, erityisesti jalot lehtipuut, haapa ja pihlaja ovat ahtaalla.

Suurriistan talvilaskennassa metsästäjät havannoivat  tietysti myös paljon muuta kuin hirvieleäimiä. Aamulla lähtiessäni taipaleelle kuulin teerien soidinpulputusta, harmaapäätikan kuuluvaa huutoa, pähkinähakin rääkkymistä ja kanahaukan soidinääntä. Eli kevättä oli jo lintujen rinnoissa.

Eri nisäkkäiden lumijälkiä oli paljon, koska uutta lunta ei ollut satanut moneen päivään. Erityisesti jäniksen jälkiä näytti olevan aiempia vuosia enemmän. Iso-Kiskojärven itäpuolella löytyi kahden suden tuoreet jäljet. Aivan susijälkien läheltä löytyi myös muutaman päivän vanhat ilvesjäljet. Ilveskanta on jo pitkään ollut vahva Fiskarsin alueella ja jälkien löytyminen on melko arkipäiväistä. Viime vuodesta lähtien myös susijälkien löytyminen alkaa olla melko yleistä.  

Samana laskentapäivänä, lauantaina 5. maaliskuuta, Fiskarsin luontokerho järjesti lumijälkien tunnistamiskurssin Bakluran tanssilavan lähistöllä.  Tähän retkeen osallistui toistakymmentä nuorempaa ja vanhempaa paikkakuntalaista, jotka oppivat tunnistamaan monen piennisäkkään, kuten lumikon, jälkiä. Uskon että osallistujat totesivat että jälkien tunnistaminen ja ”lukeminen” tuo paljon lisää mielenkiintoa luonnossa liikkumiseen.

Kåre Pihlström

Kirjoittaja on metsänhoitaja ja toimii Fiskars-yhtiön kiinteistöjen ympäristöpäällikkönä. Hän liikkuu paljon luonnossa sekä virkansa että harrastustensa puolesta, erityisesti Fiskarsia ympäröivässä maastossa.

 

 

Susi on jolkotellut Iso-Kiskon metsissä

 

 

Ilveksen jälki

 

 

Soilan metsätien ympäristö on mukavaa hiihto-, marjastus- ja vaellusmetsää mutta tarjoavat vain niukasti ravintoa hirville

 

 

Tällainen mäen laella oleva mänty-koivutaimikko on ihanteellinen hirville talvisin. Makuupaikalta on hyvä näkyvyys alla oleviin ruokavarastoihin


← Takaisin