Metsäpäällikön testamentti. Metsien historia, suunnitelmat ja hakkuut

Lisätty 11.11.2015


Vaikka Fiskarsin ruukki onkin perustettu vuonna 1649 ja metsät ovat olleet oleellinen osa raudanvalmistusta, niin voi sanoa että vasta lähes 200 vuotta myöhemmin, John von Julinin aikana, metsiä ryhdyttiin hoitamaan suunnitelmallisesti. Metsät jotka sain hoitaakseni vuonna 1995 olivat siis jo pitkään olleet järjestelmällisen, kuviokohtaisen ja tehokkaan metsänhoidon piirissä. Puunkasvatukseen soveltuvat suot, ja jokunen siihen soveltumatonkin suo, oli ojitettu 1990-luvulle tultaessa. Metsätieverkosto, jonka rakentaminen aloitettiin 1950-luvulla, oli käytännössä valmiiksi rakennettu 1990-luvulle tultaessa.

Fiskars-yhtiön taloudelliset vaikeudet johtivat useana vuonna 1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa tavanomaista selvästi suurempiin uudistushakkuisiin. Nämä laajat uudistushakkuut olivat 1990-luvulle tultaessa pääosin jo varttuneita kasvatusmetsiä, jossa ensiharvennus  oli jo suoritettu. Tämä hyvässä kasvuvaiheessa oleva ikäluokka, joka on pääosin männikköä, näkyy sekä metsien yleiskuvassa että kasvussa. Sain siis ”perintönä” hyvässä tuottokunnossa olevia metsiä. Tavoitteeksi asetin että ne olisivat vähintään yhtä hyvässä kunnossa kun olisi aika luovuttaa hoitovastuu seuraajalle.

Vuonna 1995 Fiskars-yhtiön maapinta-ala oli noin 15 000 hehtaaria eli sama kuin tänäkin päivänä. Tähän sisältyy tytäryhtiö Ferraria Oy Ab:n  alueet Hankoniemellä.

Tästä maapinta-alasta tuottavaa metsämaata on noin 11 500 hehtaaria. Tällä alalla kasvoi vuonna 1995 noin 1,4 miljoonaa kuutiometriä puuta.

Oman 20-vuotiskauden aikana olen hakkauttanut yhteensä noin miljoona kuutiometriä puuta Fiskarsin metsistä, eli noin 70 % siitä puumäärästä joka Fiskarsin metsät sisälsivät tullessani toimeen. Tällä hetkellä, vuonna 2015, puuston määrä on noin 1,6 miljoonaa kuutiometriä, eli enemmän kuin vuonna 1995. Näin tarkasteltuna metsien tuottopotentiaali tuntuu aika huikealta.

Metsäpäällikön tehtävään minut palkkasi silloinen kiinteistöjohtaja ja Fiskars-yhtiön varatoimitusjohtaja Ingmar Lindberg. Neuvon jonka hän antoi metsien hoidosta oli: ”hoida kuin ne olisivat sinun omat”. Hyvä neuvo sillä varauksella että Fiskarsin laajoja metsiä ei voi hoitaa samalla pienpiirteisyydellä kuin omaa pientä metsäpalstaa. Kaksi tärkeintä asiaa jotka ovat olleet ohjenuorana toiminnassani on nettotulo sekä miltä metsät näyttävät – eli metsien pitää antaa hyvä nettotulo, mutta kuitenkin niin että maisema-, virkistys- ja muita luontoarvoja pystytään mahdollisimman hyvin ottamaan huomioon. En ole koskaan kokenut että pörssiyhtiön toimihenkilönä minun olisi ollut pakko pyrkiä maksimaaliseen tuloon, vaan sopivaan tuloon jossa huomioidaan muitakin hyötyjä. Nämä yleensä aineettomat hyödyt kuten maisema- ja virkystysarvot ja ihmisten viihtyvyys voivat kuitenkin myös olla rahan arvoisia kun puhutaan esimerkiksi maan arvosta ja tonttikaupasta. Puukauppatulo on kuitenkin metsien ylivoimaisesti tärkein "hyödyke”.  Fiskarsin ruukin ylläpitoa ja kehittämistä on voitu rahoittaa omien metsien ja kiinteistöjen tuotosta. Silloinkin kun olen suunnitellut jyhkeiden vanhojen metsien uudistushakkuita, joka riipasee karaistuneenkin metsämiehen sydäntä, niin on tuntunut hyvältä kun samalla näkee kuinka  ruukissa korjataan ja rakennetaan uutta.

Samalla ajanjaksolla Fiskars-yhtiön mailla on pysyvästi suojeltu satoja hehtaareja vanhoja metsiä, lehtoja ja rantametsiä.


← Takaisin