Tuhannen perhoslajin ruukki

Lisätty 17.9.2018


Tuhannen eri perhoslajin löytäminen pienestä Fiskarsin laaksosta kuulostaa uskomattomalta, mutta jos on asiaan vihkiytynyt ja etsii tarkasti, niin se voi onnistua. Tomi Mutanen on salolainen lääkäri ja perhosharrastaja, joka vuonna 2016 aloitti kolmivuotisen projektin jonka tarkoituksena oli kartoittaa Fiskarsin alueen perhoslajistoa tarkemmin. Yöllä liikkuvat pikkuperhoset olivat erityisen mielenkiinnon kohteina, koska niiden joukosta oli mahdollista löytää jopa Suomelle uusia perhoslajeja. Perhosia pyydystettiin sekä perinteisellä perhoshaavilla että valo- ja syöttirysillä. Lisäksi neljää tiettyä lajia yritettiin houkutella niiden omilla, synteettisesti valmistetuilla hajuaineilla eli feromoneilla. (Niille joita aihe kiinnostaa tiedoksi, että nämä neljä lajia olivat: luumukiiltokääriäinen, tarhakiiltokääriäinen, tammisirppikääriäinen ja pyökkikiiltokääriäinen). Feromonipyydykset sijoitettiin puiden oksille valorysien läheisyyteen. Valorysissä oli kirkas 250 watin lamppu. Syöttirysissä oli Tomi Mutasen kotitekoista vadelmaviiniä. Pyydykset keskitettiin Flaggbergetin eli Flakumäen eli Lippukallion etelärinteelle. Toisin sanoen Kivitalon puiston yläpuoliselle rinteelle. Vuonna 2016 valorysät viritettiin pyyntiin huhtikuun alussa ja syöttirysät juhannuksen jälkeen. Pyydykset poistettiin syyskuun lopussa. Ensimmäisenä tutkimusvuotena ruukkialueelta havaittiin yhteensä 769 eri perhoslajia, joista pikkuperhosia oli 346 lajia ja suurperhosia 423.

Valorysä jalavametsikössä

Syöttirysä tammenoksistossa

 

Määrä tuntuu huikealta yhdeltä mieheltä, yhdeltä paikalta ja yhtenä vuotena kerättynä, kun vertaan oman perhoskeräilyn tuloksiin poikavuosina. Kiinnostukseni kohdistui silloin pääasiassa päiväperhosiin ja näyttäviin yöperhosiin, kuten kiitäjiin. Oma paitalaatikkoihini kerätty kokoelma ei enää ole tallessa, mutta kokonaismäärä lajeja oli selvästi alle sata.

Tomi Mutasen vuonna 2016 keräämien perhosten joukossa oli useita harvinaisuuksia. Yhtään maalle uutta perhoslajia ei kuitenkaan sinä vuonna löytynyt. Lajimääritys on tosin kokeneellekin perhosharrastajalle vaativaa. Siinä Tomilta löytyi apu läheltä, sillä hänen veljensä fil.tri Marko Mutanen tutkii hyönteisiä työkseen Oulun yliopistossa. Uhanalaisiksi luokiteltuja perhoslajeja havaittiin viisi: tammitikkukoi, luumutarhakoi, tammikäärökoisa, usvapikkumittari ja pilkkuraitayökkönen. Neljä näistä viidestä lajista on kuitenkin sellaisia jotka täällä elävät levinneisyysalueensa pohjoisrajalla. Nämä neljä lajia ovatkin ilmaston lämmettyä runsastuneet viime vuosina ja on todennäköistä että ne poistetaan uhanalaisten luettelosta kun seuraava valtakunnallinen uhanalaisuusluokitus tehdään vuonna 2020. Viides laji, usvapikkumittari, on sen sijaan laji joka esiintyy harvinaisena Keski-Suomenkin parhaissa lehdoissa, joissa kasvaa tämän lajin ravintokasvia konnanmarjaa. Toinen erityismaininnan ansaitseva laji on kaitapetoyökkönen. Sitä on aiemmin tavattu vain satunnaisena vaeltajana eteläisimmässä Suomessa, mutta Fiskarsin jalavien keskellä se on löytänyt kodin itselleen. Niitä tuli syöttörysiin parikymmentä yksilöä.

 Syöttirysä perhosharrastaja Tomi Mutasen esittelyssä

 

Vuoden 2016 jälkeen Tomi Mutanen ei ole pyydystänyt perhosia yhtä intensiivisesti eikä kiinteillä pyydyksillä, vaan lajeja on havannoitu haavilla pyydystämällä sekä etsimällä paljain silmin. Loppukesällä ja syksyllä hän on etsinyt pikkuperhosia toukkavaiheessa. Moni pikkuperhoslaji on Tomin mukaan vaikea havaita aikuisvaiheessa, mutta toukkavaiheessa ne tekevät lajille luonteenomaisia jälkiä ravintokasvinsa lehdille ja nämä jäljet ja toukat on helpompi löytää.

Tähän mennessä Tomi on Fiskarsin ruukin alueelta löytänyt noin 800 eri perhoslajia. Hän pitää kuitenkin täysin mahdollisena että ruukkialueella elää tuhat perhoslajia vaikka hän itse ei niitä kaikkia löydäkään.

Suomessa on viimeisten 15 vuoden aikana tavattu pari sataa uutta perhoslajia. Fiskarsin ruukkissa on todennäköistä löytää uusia tulokkaita, sillä täällä on monelle eteläiselle perhoslajille suotuisa elinympäristö.

 

Pitkä kuuma kesä alkaa nyt syyskuun puolivälissä olla historiaa. Useimmille perhoslajille kesä on ollut hyvä. Se ei kuitenkaaan ole näkynyt suurina perhosmäärinä vielä tänä vuonna. Tätä kesää edeltäneet neljä kesää ovat olleet säiden puolesta huonoja perhosten lisääntymiselle. Tämän kesän vaikutus näkyy ensi vuonna runsastuneina perhosmäärinä. Jos vielä sattuisi tulemaan pari hyvää kesää peräkkäin, niin silloin – Tomi Mutasen sanoin: ”pankki räjähtää”. Ehkä tuhannen havaitun lajin raja silloin menee rikki. Metsämiehenä en kuitenkaan tiedä toivonko tällaista räjähdystä. Sen lisäksi että "kivat" perhoset lisääntyvät, saattavat myös jotkin tuhohyönteiset lisääntyä räjähdysmäisesti.

 

Kaitapetoyökköselle Fiskarsin jalavapuustot ovat sopiva elinympäristö. Sen toukat syövät jalavan lehtiä.

Jalavakeltayökkönen on keskikokoinen yökköslaji, jonka toukka syö jalavan lehtiä. Ennen 2000-lukua laji oli satunnainen vierailija maassamme, mutta esiintyy nykyään vakituisesti eteläisimmässä Suomessa Fiskarsin kaltaisilla paikoilla joissa on runsaasti jalavia 

 

Ilmakuvat: Heikki Maskulin

Perhoskuvat: www.laji.fi

Pyydyskuvat: Tomi Mutanen

 

Kåre Pihlström

Kirjoittaja on metsänhoitaja joka 1994-2017 toimi Fiskars-yhtiön kiinteistöjen metsä- ja ympäristöpäällikkönä. Työnsä ja harrastustensa puolesta hän liikkuu paljon luonnossa, erityisesti Fiskarsia ympäröivässä maastossa.


← Takaisin