Fiskarsin metsiin uusi suojelualue

{lisatty-palvelut} 11.2.2016


Fiskarsin metsiin on viime vuoden lopulla tullut lisää vanhaa metsää suojelun piiriin, kun muutama kilometri Fiskarsin ruukista luoteeseen sijoittuvan Horsmajärven ympäristössä on laajennettu jo olemassa olevaa luonnonsuojelualuetta. Horsmajärvestä tulee tämän ansiosta entistä hienompi suojelukokonaisuus, johon kuuluu sekä vanhaa aarniometsää että jylhää erämaista järviluontoa.

Horsmajärven ja Tjärudalin luonnonsuojelualueet.

Horsmajärveä ympäröivät metsät ovat topografialtaan hyvin vaihtelevia. Paljon ikimäntyjä kasvavia kallioalueita ja –nyppylöitä  ja  niitä vuorottelevia korpijuotteja  ja  pieniä soita. Puusto on kuusivaltaista. Alueen lahopuusto on lisääntynyt huomattavasti viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. Lehtipuusto sen sijaan vähenee kun vanhimmat lehtipuut kuolevat eikä uusia pääse kehittymään kuusikon varjossa. Rauhoitussäännöt eivät kiellä normaalia jokamiesoikeuteen kuuluvaa liikkumista alueella, vaikka esimerkiksi telttailu ja tulenteko ovat kiellettyjä. Marjojen ja ruokasienten poiminta on myös sallittua. Marjaan ei kuitenkaan kannata lähteä tänne. Tässä, kuten muissakin vanhoissa varjoisissa aarniometsissä, on hyvin vähän metsämarjoja poimittaviksi. Myöskään kalastusta järvessä ei ole kielletty ja siinä pätee normaalit kalastussäännöt. Oman kokemukseni mukaan järvestä voi hyvällä onnella pyydystää kookkaitakin ahvenia.

Olen itse käynyt alueella ensimmäisen kerran teini-ikäisenä 1970-luvulla. Silloin vanhaa metsää oli myös nykyisen suojelualueen länsipuolella. Kävin siellä useamman kerran seuraamassa ja kuvaamassa metson soidinta. Muistan erityisesti erään vapunpäivän aamun. Yöllä, heti vappuaaton vieton jälkeen, sain päähänpiston lähteä pyöräillen kuvauskojulle. Aamulla oli erityisen vilkasta soidinta kun muutama koppelo ilmestyi soidintantereelle ja kukot viipyivät alueella niin pitkään aamupäivälle että ilman evästä matkaan lähtenyt kuvaaja alkoi jo olla melko janoinen ja nälkäinen toivoen metsojen siirtyvän muualle.  Soidinalue siirtyi nykyiselle suojelualueelle kun soidinalue hakattiin ja kylvettiin männyllä aika pian edellä mainitun kuvausretken jälkeen. Tänä päivänä tällä entisellä soidinalueella kasvaa juuri harvennettua männikköä, joka taas alkaa olla sopivaa elinympäristöä metsolle.

Kirjoittaja telttailemassa Horsmajärvellä kesällä 1980. Valokuva: Maj-Britt Mickels

Olen käynyt myös useamman kerran telttailemassa alueella 1970- ja 1980-luvulla ennen kuin alueesta muodostettiin luonnonsuojelualue jonka rauhoitussäännöt kieltävät telttailun alueella. Mieleenpainuvaa erämaisessa luonnossa oli kuulla kehrääjien monotonista ääntelyä iltanuotiolla istuessa. Muistan erityisesti kun kehrääjä kerran lehahti aaveen lailla nuotion loisteeseen pyydystäen hyönteisiä joita tulen valo ja lämpö olivat houkutelleet nuotion lähelle. Tätä kesäöiden tunnusomaista kehräystä ei kuule niin usein ja syy ei ole pelkästään se ettei kesäöitä tule valvottua niin usein kuin nuoruudessa. Täällä Horsmajärvellä olen kuitenkin joka kesä saanut kuulla tämän salaperäisen linnun tunnusomaista soidinääntelyä, kunhan vaan valvoo illan pimentymiseen saakka.

Horsmajärvellä tapaa myös harvinaistunutta selkälokkia. Tunnusomaista Horsmajärvelle on kuitenkin ennen kaikkea kuikat. Ne liikkuvat usein kymmenenkin yksilön ryhmissä etsien sopivia kalaparvia joita ne sitten yhteisvoimin jahtaavat. Tätä vuosimiljoonien kuluessa hioutunutta kalastustaktiikkaa ääniviesteineen on mielenkiintoista seurata tyynenä kesäaamuna.  

 

Vaimo ja Ivar seuraavat kahdeksan kuikan kalastusta Horsmajärvellä kesällä 2014.

Horsmajärven suojelualueen vaiheet

Horsmajärven luonnonsuojelualueen historia juontuu valtioneuvoston vuonna 1990 hyväksymään rantojensuojeluohjelmaan, jossa pääpaino oli rantojen suojelemisessa lomarakentamiselta. Natura 2000-ohjelmassa aluetta laajennettiin ja silloin myös painotettiin alueen muita arvoja, kuten vanhaa metsää. Vuonna 2001 alueesta muodostettiin virallinen luonnonsuojelualue ja silloin rajattiin erikseen ne alueet joilla voitiin hoitaa metsää ja ne joissa oli arvokasta vanhaa metsää joissa ei lainkaan tehtäisi hakkuita. Jo olemassa olevan Horsmajärven luonnonsuojelualueen kupeeseen Fiskars-yhtiö perusti siis viime vuoden lopulla toisen vanhan metsän suojelualueen.  Tämän 11,2 hehtaarin kokoisen alueen nimeksi tuli Tjärudalin eli tervalaakson luonnonsuojelualue. Lisäksi suunnilleen samansuuruinen osa Horsmajärven luonnonsuojelualueesta on yhtiön aloitteesta siirretty täyssuojelun piiriin. Nämä suojelujärjestelyt on tehty hyvässä yhteistyössä Uudenmaan ELY-keskuksen kanssa.

Fiskars-yhtiöllä on omistamillaan mailla useita kymmeniä isompia ja pienempiä rauhoitettuja alueita, yhteensä yli tuhat hehtaaria. Useimmat suojelualueet ovat saaneet alkunsa valtakunnallisten suojeluohjelmien kautta.  Pääosa näistä suojelualueista ovat varsin edustavia ja on hyvä että näitä järviä, soita, lehtoja ja vanhoja metsiä on suojeltu. Yhtiön mailla suojelu on toteutettu pysyvällä rauhoituksella ja siten, että omistusoikeus rauhoitettuun alueeseen on säilynyt Fiskars-yhtiöllä. Poikkeuksen muodostavat ainoastaan yhtiön saaristoalueet Älgössä ja sen ympäristössä jotka nykyään muodostavat Tammisaaren saariston kansallispuiston ydinosan.

 

Horsmajärven vanhaa metsää.

 


← {takaisin-palvelut}

{kaikki_blogipostaukset-nimi-palvelut}