Urheilujuhlaa Fiskars-areenassa

{lisatty-palvelut} 11.9.2019


SM-pitkä 2019, Fiskars

”Fiskars-areena” avautui suunnistuskansalle 7.- 8. syyskuuta kun Fiskarsin metsissä ratkaistiin Suomen mestaruudet suunnistuksen pitkillä matkoilla.  Areenalla tarkoitan ruukin pohjoispuolella olevia laajoja ja maastoltaan vaihtelevia metsäalueita. Samassa maastossa järjestettiin vuonna 1966 maailman ensimmäiset suunnistuksen MM-kisat.

SM-kisojen järjestely vaati todennäköisesti vuoden 1966 MM-kisoja enemmän valmistelua ja käsipareja järjestäjäseurojen taholta (Fiskarin urheilijat -47, OK Raseborg ja Hiidenkiertäjät). Näillä seuroilla on kuitenkin kokemusta isojen kisojen järjestelyistä. OK Raseborgilla jopa Jukolan järjestämisestä. Tämä oli vuonna 1976. Seuran nimi oli tuolloin OK Järven ja kilpailualueena oli Fiskars-yhtiön maa-alueet Hankoniemellä. OK Raseborg yhdessä parin muun paikallisen seuran kanssa suunnitteli 2010-luvulla Jukolan järjestämistä uudelleen. Jukola on kuitenkin paisunut monta kertaa suuremmaksi tapahtumaksi kuin vuonna 1976 ja sopivaa aluetta tapahtumalle ei ole helppo löytää. Fiskarsin ruukin aluetta pohdittiin vakavasti, mutta ruukki on kuitenkin melko ahdas paikka tällaiselle massatapahtumalle keskellä kesää, vaikka kilpailukeskus olisikin sijoitettu ruukin pohjoispuolisille pelloille. Tälle 2000 osaanottajan SM-kisalle puitteet olivat hyvät – suunnistajien näkökulmasta jopa ylelliset. Jukola + Venla on kuitenkin moninkertaisesti suurempi tapahtuma. Vaikka ajatus Fiskars-Jukolasta yhtiönkin kannalta tuntui kiehtovalta, oli ehkä viisaampaa luopua siitä. Metsä-alueet ovat kyllä riittävän laajat Jukolallekin ja maasto on aina ollut suunnistajien suosiossa. Nytkin SM-kisojen yhteydessä kuului kehuja maastosta melkein lyyrisin sanankääntein. Jos Fiskarsin maasto saa kehuja suunnistajilta, niin suunnistajatkin saivat kehuja maanomistaja Fiskars-yhtöltä. Kaikki rakennelmat purettiin kisan jälkeen ripeästi eikä maastosta löydy roskaa. Roskaamattomuus onkin suunnistajakansan kunnia-asioita, joka näyttää siirtyvän aina sukupolvelta toiselle. Polku-uria syntyy tietysti paikoitellen maastoon, mutta vain loppuviitoituksilla urat tulevat peurapolkuja suuremmiksi.

Tästä pitäisi palkita! Lähtöviitoituksella olleita kuusentaimia on merkattu sinisellä kuitunauhalla, jotta niitä huomattaisiin varoa. Paimion Rastin suunnistaja kiinnnittää pudonnutta kuitunauhaa uudestaan taimeen.

Tästä linkistä näet 1,5 minuutin videokoosten lähdöstä maaliin

 

Maasto sama, mutta metsät muuttuvat

On mielenkiintoista verrata yli 50 vuotta vanhaa MM-karttaa uuteen SM-karttaan. Järvet, kalliot ja suot ovat tietysti samoilla paikoilla. Ympärivuotista asutusta tai kesä-asutusta ei ole juurikaan tullut lisää kartta-alueelle. Suurin pysyvä muutos nykytilanteeseen verrattuna on 1970-luvulla rakennettu ja pari vuotta sitten levennetty voimajohtolinja joka kulkee itä-länsisuunnassa alueen halki. Metsäteitä on myös tullut lisää vuodesta 1966. Peltojen ja niittyjen ala on pienentynyt. Peltolohkoon Stensjön ja metsätien välissä istutetut kuuset on itse asiassa jo avohakattu ja samalle paikalle on vuonna 2010 istutettu jalopuumetsikkö. Niittysymbolilla (”) olevat alueet Stensjön itäpuolella kasvavat nykyään jykevää uudistuskypsää kuusimetsää. Iso-Kiskontien varressa on MM-kartassa paljon avohakkuita (L) ja taimikoita kuvaavia symboleita. Näillä alueilla on nykyään tukkimetsää.

MM-kartta vuodelta 1966 ja uusi SM-kartta.

Olin mukana seuraamassa MM-kisoja 9-vuotiaana ja muistan kisoista mm. suomalaistähdet Aimo Tepsell’in ja Juhani Salmenkylän sekä presidentti Urho Kekkosen, joka kunnioitti urheilujuhlaa läsnäolollaan.

Ensimmäisten MM-kisojen järjestelyissä onnistuttiin hyvin. Ehkä näillä MM-kisoilla oli vaikutuksensa suunnistuksen suosioon Länsi-Uudellamaalla. Seudulta on tullut monta huippusuunnistajaa ja kuntosuunnistus on hyvin suosittua. Harrastusmahdollisuudet kuntosuunnistajille ovat erinomaiset. Kolme raaseporilaista seuraa (Fiskarin urheilijat -47, Karjaan Ura ja OK Raseborg) järjestävät kuntosuunnistuksia maanantaisin ja keskiviikkoisin. Hyvin usein harjoitukset ovat Fiskarsin ympäristössä. Fiskarsista löytyy myös ns MOBO-rata eli kännykkään ladattava ruukkirata sekä kiintorasti-rata ruukin lähimetsissä.

Ennen käytettiin paljon termiä ”kansanurheilu”, kun puhuttiin kuntourheilusta kansan syvissä riveissä. Kuntosuunnistukset kuvaavat tätä termiä hyvin. Jokaviikkoisiin harjoituksiin osallistuu useita kymmeniä, joskus lähes 100 eri-ikäistä ja eri-tasoista kuntoilijaa. Metsässä juoksu tai kävely tekee tietysti hyvää fyysiselle kunnolle, mutta on myös erinomainen tapa tyhjentää pääkoppa kaikenlaisilta stressiajatuksilta. Metsässä samoilun tai lenkkeily väitetään tutkimustietoon nojaten lievittävän stressiä, mutta uskon suunnistuksen tekevän sen vielä tehokkaammin. Samoillessa tai lenkkeiltäessä päähän voi vielä jäädä pyörimään päivän murheita, mutta kun suunnistuskartan ottaa käteen ja lähtee radalle, silloin muut asiat kuin rastin löytäminen jäävät pois ajatuksista. Usein unohtaa myös sen että polvea tai jotain muuta paikkaa kolottaa.

Nykyinen sähköinen leimausjärjestelmä on siitä hieno että voi rasti rastilta jälkikäteen analysoida omaa suoritustaan suhteessa muihin suunnistajiin. Mikäli suunnistuskärpänen iskee siten että haluaa kilpailla, löytyy kaikenikäisille kipailuja ja kanssakipailijoita.

Kuvia MM-kisoista 1966 HBL:n urheilukirjassa vuodelta 1966. Alhaalla oikealla Salmenkylä ja Tepsell viestin vaihdossa.

Presidentti Kekkonen tutustumassa MM-kisoihin 1966. Lähde: FIF:n 75-vuotishistoriikki.

 

Kåre Pihlström

Kirjoittaja on metsänhoitaja joka 1994-2017 toimi Fiskars-yhtiön kiinteistöjen metsä- ja ympäristöpäällikkönä. Työnsä ja harrastustensa puolesta hän liikkuu paljon luonnossa, erityisesti Fiskarsia ympäröivässä maastossa.


← {takaisin-palvelut}

{kaikki_blogipostaukset-nimi-palvelut}